Tämä on erityisen merkittävä muutos, koska maa ei ole ainoastaan alue, joka vaikuttaa kaikkiin sosioekonomisen elämän osa-alueisiin, vaan myös siksi, että uusi laki on pantu täytäntöön vasta äskettäin.
Ensi silmäyksellä maankäyttölain muutos saattaa saada monet ajattelemaan: Ehkä lakia on muutettava jo ennen kuin se on edes tullut voimaan? Jos kuitenkin tarkastelemme tätä asiaa maan kehitystarpeiden, keskuspankin päätöslauselman 18 hengen, vuoden 2024 maankäyttölain käytännön täytäntöönpanon ja virtaviivaisemman ja hajautetumman kansallisen hallintokoneiston kontekstissa, lainmuutoksen käsitteleminen tässä vaiheessa on strateginen valinta.
Maankäyttölain muuttaminen on kuin muuttaisi yhtä talouden suurimmista "käänteistä".
13. keskuskomitean 16. kesäkuuta 2022 päivätyssä päätöslauselmassa 18-NQ/TW todetaan selvästi: on jatkettava instituutioiden ja politiikkojen innovointia ja parantamista, parannettava maankäytön ja -hallinnan tehokkuutta ja vaikuttavuutta sekä "luotava vauhtia maamme muuttamiseksi kehittyneeksi ja korkean tulotason maaksi". Keskuskomitea ei tarkastele maata pelkästään hallinnon näkökulmasta, vaan asettaa sen strategiseksi kehitysresurssiksi maalle.
On huomionarvoista, että jo vuonna 2022 päätöslauselmassa 18 puututtiin suoraan maankäytön ja -hallinnan merkittäviin puutteisiin. Näitä olivat: maankäytön ja -hallinnan vallan hajauttaminen ja delegointi, joka oli "kohtuutonta eikä siihen liittynyt tarkastusta, valvontaa ja valvontaa", maakiistojen, valitusten ja irtisanomisten ratkaiseminen joillakin alueilla, "ei ollut oikea-aikaista tai päättäväistä", maankäytön organisaatiojärjestelmä ja valtion hallintokoneisto, jotka "eivät ole käytännön vaatimusten mukaisia" sekä monet jäljellä olevat ongelmat ja esteet maankäytön käsittelyssä.
Päätöslauselmassa 18 asetetaan myös erittäin selkeät tavoitteet vuodelle 2030: maahan liittyvää oikeusjärjestelmää on täydellistettävä; maavaroja on hallittava, hyödynnettävä ja käytettävä taloudellisesti ja tehokkaasti; tuhlaavainen maankäyttö, saastuminen, tilan heikkeneminen sekä historiasta periytyneet maanhallinnan ja -käytön ongelmat ja esteet on voitettava.
Päätöslauselmassa vaaditaan erityisesti maanhallinnan organisaatiorakenteen virtaviivaistamista tehokkaamman ja tuloksellisemman toiminnan varmistamiseksi sekä vallan hajauttamisen ja delegoinnin edistämistä samalla vahvistaen vallan tarkastusta, valvontaa ja hallintaa.
Siksi tämä maankäyttölain muutos on pohjimmiltaan päätöslauselman 18 seuraava askel. Kyse ei ole uuden lain säätämisestä, vaan pikemminkin olemassa olevan lain mukauttamisesta vastaamaan paremmin todellisuutta ja uusia kehitysvaatimuksia.
Vuoden 2024 maalaki on merkittävä askel eteenpäin, mutta käytäntö on paljastanut uusia "pullonkauloja".
Vuoden 2024 maalaki edustaa kiistatta merkittävää uudistusta vuoden 2013 maalakiin verrattuna. Se muuttaa monia tärkeitä asioita, kuten maan hinnanmääritysmekanismia, korvauksia, tukia ja uudelleensijoittamista, laajentaa maankäyttöoikeuksien soveltamisalaa, mukauttaa maanhankintaa koskevia säännöksiä, täydentää maankäyttötietojärjestelmiä ja -tietokantoja koskevia säännöksiä sekä parantaa maankäyttöoikeusmarkkinoiden oikeudellista kehystä. Monia uusia säännöksiä pidetään edistyksellisempinä, lähempänä todellisuutta ja läpinäkyvämpinä.
Lähes kahden vuoden täytäntöönpanon jälkeen kansalliskokouksen ja hallituksen on kuitenkin täytynyt antaa yli 26 asiakirjaa täytäntöönpanon muuttamiseksi, täydentämiseksi, ohjaamiseksi sekä vaikeuksien ja esteiden ratkaisemiseksi. Pelkästään tämä luku osoittaa, että pelkkä laki ei riitä.
Äskettäin voimaan tullut merkittävä laki on joutunut tukeutumaan kymmeniin "korjaaviin" asiakirjoihin, jotka viittaavat kahteen vaihtoehtoon. Ensinnäkin käytännön täytäntöönpano tapahtuu nopeammin kuin lainsäätäjä on ennakoinut. Toiseksi, jotkin lain säännökset ovat edelleen kehyspohjaisia, kypsymättömiä tai eivät ole riittävän selkeitä, jotta niitä voitaisiin soveltaa välittömästi käytännössä. Mahdollisuudesta riippumatta, jos haluamme maan todella muuttuvan kehityksen resurssiksi, emme voi sallia oikeusjärjestelmän toimivan edelleen tilanteessa, jossa laki sanoo yhtä ja asetukset "paikkaavat" sen toisella.
Miksi maanomistuslakia pitää muuttaa nopeasti?
Suurin syy on se, että maan nykyiset kehitystarpeet poikkeavat huomattavasti aiemmista. Talous on siirtymässä vaiheeseen, joka vaatii nopeampaa kasvua, parempaa laatua sekä tehokkaampaa resurssien mobilisointia ja kohdentamista. Siksi maankäyttö ei voi enää olla "pyyntö-ja-avustus"-järjestelmä, johon liittyy useita byrokratiakerroksia, korkeat prosessikustannukset ja merkittäviä oikeudellisia riskejä.
Ehdotuksen mukaan toinen tämän tarkistuksen kahdesta pääsisältöryhmästä on sisältöryhmä, joka vastaa uuden aikakauden kansallisen kehityksen vaatimuksiin ja kaksinumeroisen talouskasvun vaatimukseen.
Toinen sisältöryhmä on kaksiportaisen paikallishallintomallin mukainen vallan hajauttaminen ja delegointi, joka on yhteydessä maanomistuksen alan hallinnolliseen uudistukseen.
Toisin sanoen, tässä maanomistuslain tarkistuksessa ei ole kyse pelkästään olemassa olevien ongelmien ratkaisemisesta, vaan myös lain saattamisesta yhteensopivaksi uuden hallintomallin kanssa.
Ehdotettuja muutoksia tarkasteltaessa on selvää, että lähes kaikki maanomistusalan suurimmat "pullonkaulat" on ratkaistu.
Nämä ovat maan hintoihin, maan hintataulukoihin ja maan hinnan mukautuskertoimiin liittyviä kysymyksiä. Läpinäkyvyyden puute maan hintamekanismissa aiheuttaa tappioita, spekulaatiota ja epäoikeudenmukaisuutta, mutta liian jäykkä, erittäin epävakaa tai ennustettavuuden puutteesta johtuva maan hintamekanismi voi myös lamauttaa sijoitustoiminnan.
Toiseksi on kyse maan hankinnasta, korvauksista, tuesta ja uudelleensijoittamisesta. Jos realistisen korvauksen, uudelleensijoittamisen ja kohtuullisen toimeentulotuen ongelmaa ei voida ratkaista, yhteiskunnallista yksimielisyyttä ei voida saavuttaa. Jos maanhankintamenettelyt kuitenkin jatkuvat pitkinä, päällekkäisinä ja niistä puuttuvat erityistapausten käsittelymekanismit, sekä julkiset että yksityiset investoinnit vaikeutuvat.
Toinen ratkaiseva näkökohta on maankäytön suunnittelu; maan osoittaminen, maanvuokraus, maankäytön muutokset; maan lohkominen ja järjestelyt; sekä tiettyjen maatyyppien käyttöä koskevat määräykset. Jos yksikin lenkki tässä ketjussa häiriintyy, koko hanke voi pysähtyä vuosiksi.
Lisäksi luonnoksessa ehdotetaan muutoksia maan rekisteröintiä, maatodistusten myöntämistä, maan tietojärjestelmiä ja riitojenratkaisua koskeviin määräyksiin sekä joihinkin arkaluonteisiin kysymyksiin, kuten riisinviljelymaan käyttäjien oikeuksiin ja velvollisuuksiin, maankäytön lain rikkomusten käsittelyyn ennen 1. heinäkuuta 2014 sekä korvauksiin erityistapauksissa.
Kyse ei ole vain "asioiden lisäämisestä tai poistamisesta", vaan johtamisajattelun muuttamisesta.
Maankäyttölain muutoksen tarkasteleminen vain muutaman säännöksen teknisenä mukautuksena tuskin saa aikaan todellista muutosta. Syvällisemmin uudistettavaa on maankäyttöä koskeva ajattelutapa.
Meidän on siirryttävä ajattelutavasta, jossa maata pidetään pelkästään hallinnollisena kohteena, joka keskittyy vahvasti menettelylliseen valvontaan, pirstaloituneeseen valtaan ja pitkittyneisiin prosesseihin julkisten virastojen "turvallisuuden" takaamiseksi, ajattelutapaan, jossa maata pidetään sekä erityisenä julkisena omaisuutena että kehitysresurssina. Lain on samanaikaisesti varmistettava kolme vaatimusta: tiukka hallinta, läpinäkyvä jakaminen ja tehokas hyödyntäminen.
Tiukka hallinta on välttämätöntä tappioiden, omien etujen ajamisen ja korruption torjumiseksi sekä yleisten etujen suojelemiseksi. Läpinäkyvä kohdentaminen antaa kansalaisille ja yrityksille mahdollisuuden ennakoida oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan, mikä vähentää suosimisen ja korruption tilaa. Tehokas hyödyntäminen varmistaa, että maa ei ole "jumissa" byrokraattisissa menettelyissä, jää käyttämättä keskeytyneen suunnittelun vuoksi tai jäädy kiistoihin ja ruuhkiin.
Päätöslauselma 18 hahmotteli pohjimmiltaan tätä henkeä vaatimalla vallan hajauttamista ja delegointia, mutta siihen liittyen myös mekanismeja vallan tarkistamiseksi, valvomiseksi ja kontrolloimiseksi; digitaalisen muutoksen vahvistamiseksi ja yhtenäisen maatietokannan rakentamiseksi; historiallisten ongelmien lopulliseksi ratkaisemiseksi; ruohonjuuritason kiistojen ja valitusten ratkaisemiseksi; sekä kurin ja järjestyksen tiukentamiseksi, korruption ja kielteisten käytäntöjen estämiseksi maa-alalla.
Vietnamin kaltaiselle uudelle kehitysmaalle maakysymykset eivät voi olla este, joka lannistaa sijoittajia, saa kansalaiset epäröimään menettelyjä, estää virkamiehiä tekemästä päätöksiä ja estää hankkeiden toteuttamista. Jos maa on edelleen konfliktien ja epävirallisten kustannusten kasvualusta, kaikki nopean kasvun, infrastruktuurin kehittämisen, maatalouden nykyaikaistamisen, kaupunkikehityksen jne. tavoitteet pysähtyvät.
Siksi maankäyttölain muuttaminen tässä vaiheessa ei ole pelkästään vastaus lähes kahden vuoden uuden lain täytäntöönpanon jälkeen ilmenneisiin vaikeuksiin, vaan välttämätön askel institutionaalisen kehyksen täydellistämiseksi päätöslauselman 18-NQ/TW hengen mukaisesti samalla, kun lakia mukautetaan uuteen hallintomalliin ja maan uusiin kehitysvaatimuksiin.
Lähde: https://vietnamnet.vn/sua-luat-dat-dai-de-mo-loi-cho-dat-nuoc-phat-trien-2530407.html
![[Kuva] Luonteen ja asiantuntemuksen vahvistaminen: Intensiivistä koulutusta tykistön sotilaille.](https://vphoto.vietnam.vn/thumb/1200x675/vietnam/resource/IMAGE/2026/06/30/1782815602541_lu-368-1875-4571-jpg.webp)
