Äitini sanoi, että edes vuosien kokemus puulämmitteisen riisinkeittimen hoidosta omaava ihminen ei voi keittää riisiä ilman... pohjalla olevaa palanutta riisiä. Pohjalla oleva palanut riisi on tae puulämmitteisellä riisillä keitetyn riisin herkullisuudesta.
Puulämmitteisellä liedellä kypsennetyt ruoat ovat myös erittäin tuoksuvia, erityisesti kattilan pohjaan tarttuvan palaneen riisin aromi - Kuva: MINH PHÚC
Lapsuuteni kului rauhallisesti kotikaupunkini savun ympäröimänä. 1980-luvulla Saigonin laitakaupungit olivat vielä suoaluetta, jonka maisemat muistuttivat Mekongin suistoaluetta monimutkaisine joki- ja kanavaverkostoineen: laajoja riisipeltoja ja riveittäin reheviä vesikookospalmuja joen rannoilla.
Kylässäni, silloin kun sähkölinjoja vasta asennettiin tien varteen, riisipeltojen taloissa oli varaa vain ladattaviin paristoihin ja pieniin hehkulamppuihin, joten niiden piti olla säästäväisiä ja käyttää enimmäkseen öljylamppuja. Nämä lamput piti säästää erityistilaisuuksiin, kuten esi-isien palvontaseremonioihin ja juhlapyhiin. Sama tilanne oli valaistuksen kanssa; ruoanlaitto tehtiin yksinomaan puulämmitteisillä liesillä, riisin kuorilla, sokeriruokojätteillä, kuivatuilla kookospähkinänkuorilla ja sadonkorjuun jälkeen oljilla...
Jokaisella maanviljelijätaloudella on varmasti suuri piha riisin kuivaamiseen. Jokaisella puutarhuritaloudella on talon takana pitkä sivurakennus, johon he voivat siististi pinota useita polttopuiden nippuja puutarhan kuivista oksista.
Perheeni on maanviljelijöitä, joten meillä on suuri piha, joka ei ole laatoitettu, vaan tiivistetty savipohja, joka on tehty erittäin taipuisasta joenuoman maasta. Maata on puristettu tiiviisti pitkän ajan kuluessa, kunnes se on sileä ja tasainen kuin öljyllä rapattu. Vaalin pihaani hyvin paljon. Koska siellä Tet (vietnamilainen uusivuosi) ilmenee ensimmäisenä ja selkeimmin joka vuosi.
Kahdennentoista kuunkaaron alussa isäni meni puutarhaan, keräsi kookospähkinänlehtiä, kuivattuja mangonoksia ja akaasiapuuta, pilkkoi ne sitten yhtä suuriksi paloiksi ja levitti ne pihalle kuivumaan. Kahdennentoista kuunkaaron aurinko paistoi niin voimakkaasti, että pihan polttopuut olivat täysin kuivia vain muutamassa päivässä. Tällöin isäni pinosi ne huolellisesti pitkäksi, suoraksi polttopuukasaksi talon taakse.
Naapurit olivat kaikki synkronoituja, pihat pursusivat kaikenlaisia polttopuita. Ne, joilla oli varaa, ostivat useita kuorma-autollisia ylijäämäpuuta läheisistä puusepänverstaista: jakkipuuta, melaleuca-puuta, mäntyä...
Tuo näennäisen yksinkertainen polttopuupino voi joskus olla miehen tarkkaavaisuuden mittari – kodin tukipilari. Kodissa vieraillessaan naiset varmasti vilkaisevat polttopuupinoa tietääkseen, rakastaako mies todella vaimoaan ja lapsiaan. Naiset pitävät tulen palamassa kotona, mutta miehet tuovat tulen kotiin.
Tavallisina päivinä polttopuukasa saattaa olla hieman sotkuinen. Mutta kun Tet (kiinalaisittainen uusivuosi) koittaa, sen on oltava siisti, järjestetty ja hyvin valmistettu. Tästä polttopuukasasta saat nippuja banh tetiä (tahmeita riisikakkuja), pursuavia padoja haudutettua sianlihaa, kulhoja karvasta melonikeittoa ja tuoksuvia padoja bambunversopataa, mikä tekee Tetistä täydellisen.
Joka vuosi kiinalaisen uudenvuoden ensimmäisen päivän aamunkoitteessa koko perhe kokoontuu polttopuilla, kuivilla lehdillä ja oljilla täytetyn nuotion ääreen lämmittämään käsiään vuoden ensimmäisen päivän purevassa kylmyydessä ja aloittamaan sydäntä lämmittävän keskustelun uudesta vuodesta.
Sormieni välissä ennen haihtumistaan kiharat savuhiutaleet jättivät jälkeensä hyvin ainutlaatuisen tuoksun. Siinä oli vihje eukalyptuksen tai sitruunaruohon lehtien pistävästä mausteisuudesta, ripaus kuivattujen limetinlehtien kirpeää tuoksua sekä palavan guavan tai mangrovepuun rapinaa...
Puuliedellä kypsennetyt ateriat tuoksuvat aina hyvältä, erityisesti kattilan pohjaan tarttuvan palaneen riisin aromi. Äitini sanoi, että edes vuosien kokemus puuliedellä työskentelystä omaava ei voi keittää riisiä ilman... palanutta riisiä. Palanut riisi on tae puuliedellä kypsennetyn riisin herkullisuudesta.
Minä taas muistan elävästi puun savun viipyilevän tuoksun kermanvalkoisissa riisinjyvissä Tet-juhlan juhlapöydässä. Se on tuoksu, jonka nyt, tässä vilkkaassa kaupungissa, kaipaan kokea uudelleen – laittaa riisipadan liedelle, kypsentää sitä isäni puuvajasta otetuilla polttopuilla, haistaa riisin tuoksuvan, savuisen aromin, mutta se ei ole enää mahdollista...
[mainos_2]
Lähde: https://tuoitre.vn/tet-ve-nho-soi-khoi-que-20241229112213417.htm








Kommentti (0)