
Maailmassa , joka kohtaa samanaikaisesti useita haasteita – ilmastonmuutoksesta ja eriarvoisuudesta tietokriisiin – fyysisen infrastruktuurin luodessa kasvua, kirjat ja lukukulttuuri asemoidaan "pehmeäksi infrastruktuuriksi", joka edistää kriittistä ajattelua, joka on yhteiskunnan sopeutumiskyvyn ja kestävän kehityksen kannalta keskeinen tekijä.
SDG Resource Centre (RELX) toteaa, että kustannusalaa pidetään yhä enemmän Yhdistyneiden Kansakuntien Agenda 2030 -toimintaohjelman kestävän kehityksen tavoitteiden (SDG) suorana edistäjänä. Kirjat edistävät tiedon levittämistä, käsitysten muokkaamista, konsensuksen rakentamista ja toiminnan edistämistä koulutuksesta (SDG 4) ja sukupuolten tasa-arvosta (SDG 5) eriarvoisuuden vähentämiseen (SDG 10) ja tehokkaiden instituutioiden rakentamiseen (SDG 16).
SDG Publishers Compact -aloite, johon osallistuu noin 300 kustantajaa, osoittaa, että kustannusala on siirtymässä "pohtimisesta" "ratkaisuihin osallistumiseen".
Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (UNESCO) tiedot osoittavat, että vaikka maailmanlaajuinen lukutaitoaste on noin 87 %, 739 miljoonaa ihmistä on edelleen lukutaidottomia, joista noin 70 % on naisia. Tilanne keskittyy pääasiassa Etelä-Aasiaan ja Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan – alueisiin, jotka kohtaavat merkittäviä kehityspaineita – mikä heijastaa suoraa yhteyttä tiedon puutteen ja eriarvoisuuden välillä.
Kehittyneet maat taas ylläpitävät lukutaitoastetta yli 96 prosentissa, mikä liittyy pitkän aikavälin investointeihin tietoekosysteemeihin. Haaste ei kuitenkaan ole pelkästään saatavuudessa vaan myös laadussa: Noin 251 miljoonaa lasta ja nuorta maailmanlaajuisesti ei ole saavuttanut perustason lukutaitoja koulunkäynnistä huolimatta.
Kieli on myös merkittävä este, sillä maailmanlaajuiset julkaisumarkkinat keskittyvät edelleen muutamaan pääkieleen, kun taas lapset oppivat parhaiten äidinkielellään. Siksi monikielisiä julkaisualoitteita edistetään osana kestävän kehityksen strategiaa.
Kirjojen rooli näkyy selvästi eri maissa. Jokaisella kansakunnalla on oma ainutlaatuinen lukemisen "ekosysteeminsä". Japanissa on Tachiyomi-kulttuuri (lukeminen seisten kirjakaupoissa), jossa lukeminen on integroitu julkiseen liikenteeseen ja koulutukseen päiväkodista lähtien. Etelä-Koreassa on kukoistava digitaalinen kirjasto- ja sähköinen kustantamisala, jossa yli 90 % aikuisista lukee ainakin yhden kirjan vuodessa. Intiassa lukemiseen kuluu eniten aikaa, sillä jokainen henkilö käyttää keskimäärin yli 10 tuntia viikossa lukemiseen. Israel tunnetaan "kirjojen kansakuntana", jossa lukeminen on uskonnollinen rituaali ja perheperinne, ja lapsia kannustetaan keskustelemaan kirjojen sisällöstä.
Suomessa on yli 700 kirjastoa 5,5 miljoonaa asukasta kohden, ja maassa on maailman korkein kirjastojen lainausprosentti – keskimäärin yli 10 kirjaa henkilöä kohden vuodessa. Kirjastot on suunniteltu moderneiksi, monikäyttöisiksi "julkisiksi olohuoneiksi", jotka heijastavat syvälle juurtunutta lukukulttuuria. Saksaa puolestaan pidetään kustannusalan "pyhänä maana", jossa järjestetään maailman suurimmat kirjamessut (Frankfurtin kirjamessut) ja kirjojen hinnat suojataan pienten kirjakauppojen tukemiseksi.
Samaan aikaan Keniassa kirjastoautomallit ja edulliset kirjat ovat auttaneet kuromaan umpeen tietokuilua. Nämä kokemukset osoittavat, että kaikki kehityksen tiet kulkevat kirjojen kautta.
Yhteiskunnallisen merkityksensä lisäksi kustannusala on myös laaja-alainen talous, jonka arvo on maailmanlaajuisesti noin 140–150 miljardia dollaria. Sähkökirjat ja äänikirjat laajentavat saavutettavuutta, ja painetuilla kirjoilla on edelleen keskeinen rooli koulutuksessa.
Jos kirjat ovat tiedon perusta, niin tekijänoikeudet ovat luovuuden perusta. Digitaalisella aikakaudella tämä suhde korostuu entisestään. Internet helpottaa sisällön nopeaa leviämistä, mutta lisää myös tekijänoikeusrikkomuksia. MUSO:n (Iso-Britannia) tiedot osoittavat, että vuonna 2024 tekijänoikeuksia loukkaavilla verkkosivustoilla oli 216,3 miljardia käyntiä, ja pelkästään kustannusalalla käytiin noin 66 miljardia kertaa. Joka vuosi noin neljä miljoonaa kirjaa ladataan laittomasti, mikä aiheuttaa kustannusalalle 300 miljoonan dollarin tappiot. Digitaalisen sisältöalan kokonaistappiot voivat nousta yli 75 miljardiin dollariin vuodessa, ja niiden ennustetaan nousevan 125 miljardiin dollariin vuoteen 2028 mennessä, jos tehokkaita toimenpiteitä ei ryhdytä.
Jos kirjat ovat tiedon perusta, niin tekijänoikeudet ovat luovuuden perusta. Digitaalisella aikakaudella tämä suhde korostuu entisestään. Internet helpottaa sisällön nopeaa leviämistä, mutta lisää myös tekijänoikeusrikkomuksia. MUSO:n (Iso-Britannia) tiedot osoittavat, että vuonna 2024 tekijänoikeuksia loukkaavilla verkkosivustoilla oli 216,3 miljardia käyntiä, ja pelkästään kustannusalalla käytiin noin 66 miljardia kertaa. Joka vuosi noin neljä miljoonaa kirjaa ladataan laittomasti, mikä aiheuttaa kustannusalalle 300 miljoonan dollarin tappiot. Digitaalisen sisältöalan kokonaistappiot voivat nousta yli 75 miljardiin dollariin vuodessa, ja niiden ennustetaan nousevan 125 miljardiin dollariin vuoteen 2028 mennessä, jos tehokkaita toimenpiteitä ei ryhdytä.
Tässä yhteydessä Maailman henkisen omaisuuden järjestö (WIPO) korostaa, että tekijänoikeus ei ole este vaan edellytys tiedon luomiselle. Tekoälyn (AI) tullessa yhä syvällisemmäksi sisällöntuotannossa, tarve rakentaa innovaatioita ja tekijänoikeussuojaa tasapainottava oikeudellinen kehys on entistä kiireellisempi.
Lähde: https://nhandan.vn/the-gioi-thuc-day-he-sinh-thai-doc-sach-post968892.html






