Vain tunteja ennen kuin maailma sai tiedon Yhdysvaltojen ja Iranin saavuttamasta merkittävästä rauhansopimuksesta, Lähi-itä oli edelleen alueellisen sodan partaalla, joka voisi ylittää kaikki viime vuosien yhteenotot.
Teheranissa sotilasyksiköiden kerrotaan olevan korkeassa valmiustilassa. Washingtonissa Valkoisen talon virkamiehet ovat jatkuvasti yhteydessä qatarilaisiin sovittelijoihin. Beirutissa Israelin eteläisiin lähiöihin kohdistamien ilmaiskujen pommien äänet kaikuvat edelleen. Ja Tel Avivissa Israelin johtajat ilmaisevat edelleen syvää skeptisyyttä kaikkia sopimuksia kohtaan, jotka voisivat auttaa Irania välttämään nykyisen yhteenottonsa.
Tätä taustaa vasten Yhdysvaltojen ja Iranin odottamaton ilmoitus konfliktin lopettamiseen tähtäävästä puitesopimuksesta loi käännekohdan, joka järkytti sekä aluetta että kansainvälistä yhteisöä.
Rauhan optimististen julistusten takana piilee kuitenkin paljon monimutkaisempi todellisuus. Al Jazeeran mukaan tämä sopimus ei ole pelkästään diplomatian tulos, vaan se heijastaa myös kaikkien osapuolten väsymystä sodan odotteeseen ilman voittajia.
Diplomaattinen voitto Iranille?
Teheranissa sijaitsevan Lähi-idän strategisten tutkimusten keskuksen asiantuntija Abas Aslani uskoo, että Washingtonin ja Teheranin välinen sopimus voisi olla pohjana laajemmalle sovintoprosessille alueella.
Hänen mukaansa monet Lähi-idän maat ovat viime aikoina ilmaisseet halunsa parantaa suhteitaan Iraniin keskittyen sekä kahdenvälisten kiistojen että yhteisten alueellisten haasteiden ratkaisemiseen.
"Juuri solmitun yhteisymmärryspöytäkirjan myötä on toivoa, että rauha voi palata Lähi-itään", Aslani sanoi.
Tämä asiantuntija väittää, että Teheran on aina korostanut, että rauhan on katettava kaikki alueen rintamat. Jos asiaankuuluvat osapuolet, erityisesti Yhdysvallat ja Israel, edistävät sitä, nykyinen sopimus voisi tasoittaa tietä laajemmalle yhteistyölle Iranin ja sen naapureiden välillä.
Toisin kuin länsimaissa vallitseva näkemys, jonka mukaan sotilaallinen ja taloudellinen paine pakottivat Iranin rauhoittamaan tilannetta, Iranin johtajat esittävät sopimuksen diplomatian ja sotilaallisen pelotteen yhdistelmänä syntyneenä saavutuksena sen sijaan, että se olisi myönnytys kansainväliselle painostukselle.
Teheranin kannan mukaan kumpikaan osapuoli ei pakottanut Irania allekirjoittamaan sopimusta. Tämä oli viikkojen kestäneiden vaikeiden neuvottelujen tulos, joita käytiin välikanavien kautta ensin Pakistanin ja sitten Qatarin kanssa.
Iranilaiset viranomaiset väittävät lähettäneensä Yhdysvalloille ja Israelille selkeän viestin, että Irania ei voida alistaa, sen sivilisaatiota ei voida pyyhkiä pois ja kansallinen itsemääräämisoikeus on ylittämätön "punainen viiva".
Merkillepantavaa on, että vain tunteja ennen sopimuksen julkistamista Iran pysyi korkeassa hälytystilassa valmiina kostamaan Israelille Tel Avivin viimeisimmän ilmaisun jälkeen Beirutin eteläisissä esikaupungeissa, joita pidetään Hizbollahin linnakkeena Libanonissa.
![]() |
Paksu savu nousee Etelä-Libanonista Israelin hyökkäyksen jälkeen 14. kesäkuuta. Kuva: Reuters. |
Teheranista annettiin pitkin päivää lukuisia lausuntoja, jotka viittasivat siihen, että Iranin armeija oli asettanut joukkonsa korkeaan valmiuteen. Jos hyökkäys käynnistetään, koko rauhanneuvotteluprosessi voi romahtaa.
Iranin odottamatonta käännettä sopimuksen allekirjoittamisen suuntaan pidetään siksi merkittävänä käännekohtana.
"Spoilerit"
Sopimuksen saavuttaminen on kuitenkin vasta alkua. Suurempi kysymys on nyt, voiko sopimus kestää. Diplomaattisesta läpimurrosta huolimatta tarkkailijat varoittavat, että edessä oleva tie on täynnä riskejä.
Yhdysvaltain entinen armeijan virkamies, kenraali Mark Kimmitt, uskoo, että ainakin neljä toimijaa voisivat suistaa sopimuksen raiteiltaan, mukaan lukien Israel, Hizbollah, Iran ja jopa Yhdysvallat.
Hän huomautti, että Israelilla on samanlaiset turvallisuusedut kuin Washingtonilla, mutta ne eivät täysin yhtene. Siksi Tel Aviv voi päättää toimia itsenäisesti, jos se katsoo, ettei sopimus täytä sen strategisia vaatimuksia.
Samaan aikaan Hizbollah ei ole vielä virallisesti hyväksynyt tulitaukoa. Iranin puolella erimielisyydet sen pitkän kantaman ohjusohjelmasta ja alueellisesta liittolaisverkostosta ovat edelleen ratkaisematta.
CNN:n mukaan senaattori Lindsey Graham, yksi presidentti Donald Trumpin läheisimmistä liittolaisista, suhtautui puitesopimukseen myönteisesti, mutta ilmaisi silti huolensa.
Hän sanoi Iranin tulkinnan sopimuksesta poikkeavan Yhdysvaltojen neuvotteluvaltuuskunnan kuvailemasta.
Tämä varovaisuus johtuu siitä, että monia asiakirjan keskeisiä yksityiskohtia ei ole vielä julkaistu julkisesti. Lisäksi Valkoinen talo on mukauttanut joidenkin määräysten täytäntöönpanoaikataulua Iranin lausuntojen jälkeen.
Graham korosti, että Yhdysvaltain kongressin on tarkastettava kaikki lopulliset ydinsopimukset Teheranin kanssa.
"Onnittelut kaikille, jotka ovat tuoneet meidät tähän pisteeseen. Aika näyttää, onko tämä kestävä menestys", hän kirjoitti.
Lisäksi riskikonsultointiyritys International Interestin toimitusjohtaja Sami Hamdi uskoo, että sopimuksen onnistumisen avain on siinä, pystyykö Trump kontrolloimaan Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun toimia.
![]() |
Monet asiantuntijat uskovat, että sopimuksen kestävyyden avain piilee presidentti Donald Trumpin ja Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun välisissä suhteissa. Kuva: Reuters. |
Hamdin mukaan Israelin julkinen mielipide vastustaa edelleen voimakkaasti sopimusta Teheranin kanssa. Libanoniin tehtyä ilmaiskua, joka tapahtui juuri sopimuksen julkistamispäivänä, pidetään merkkinä siitä, että vastakkaiset voimat yrittävät edelleen häiritä rauhanprosessia.
"Jos Yhdysvallat ei painosta Israelia muuttamaan lähestymistapaansa, koko sopimus voi vaarantua", hän varoitti.
Hormuz on avattu, mutta maailma ei voi vielä huokaista helpotuksesta.
Yksi sopimuksen välittömimmistä ja merkittävimmistä vaikutuksista on Hormuzinsalmen – maailman tärkeimmän energiankuljetusreitin – avaaminen uudelleen.
Viime viikkojen jännitteiden aikana Hormuzin läpi kulkevan energiansiirron häiriöiden riski on ravistellut maailmanlaajuisia energiamarkkinoita. Asiantuntijat kuitenkin varoittavat, että sopimuksen allekirjoittaminen ei tarkoita, että kaikki palautuu välittömästi normaaliksi.
Tuftsin yliopiston professori Rockford Weitz väittää, että ensimmäisen askeleen tulisi olla miinanraivauskampanjat ja meriturvallisuuden varmistaminen. Vaikka nämä toimet olisivatkin saatu päätökseen, varustamot tarvitsevat aikaa luottamuksen palauttamiseen.
Viikkojen hyökkäysvaaran kohdattuaan laivayhtiöt ja vakuutusyhtiöt eivät helposti palauta aluksia alueelle samalla tiheydellä kuin ennen.
Lisäksi konflikti on vaikuttanut moniin öljyn- ja kaasuntuotantolaitoksiin Qatarissa, Saudi-Arabiassa ja Kuwaitissa, mikä tarkoittaa, että energiatoimitusten elpyminen kestää kauemmin.
Asiantuntijoiden mukaan liikenteen ja energian viennin määrän palautuminen sotaa edeltäneelle tasolle kestää useita kuukausia.
![]() |
Hormuzinsalmen – maailman tärkeimmän energiankuljetusreitin – liikennemäärän ei odoteta palaavan aiempaan tasoonsa välittömästi. Kuva: Reuters. |
Yhdysvaltojen ja Iranin välinen sopimus on antanut Lähi-idälle jotakin, mitä alueelta on puuttunut vuosien ajan: toivoa. Mutta toivo ei tarkoita turvallisuutta.
Lähi-idän historiassa on nähty monia läpimurtoina ylistettyjä sopimuksia, jotka lopulta romahtivat ratkaisemattomien konfliktien painon alle.
Teheranin voittojulistusten, Washingtonin strategisten laskelmien, Tel Avivin skeptisyyden ja päällekkäisten alueellisten etujen keskellä rauha on edelleen hauras tavoite.
Kuitenkin päivien jälkeen, jolloin koko maailma seurasi jokaista sotilaallista liikettä peläten täysimittaista sotaa, se, että osapuolet valitsivat ohjusten sijaan vuoropuhelun, oli merkittävä muutos.
Lähde: https://znews.vn/thoa-thuan-hoa-binh-la-chien-thang-cua-iran-post1659802.html











