Naton perusteellisen uudelleenjärjestelyn keskellä – jossa perinteiset turvallisuussitoumukset korvautuvat vähitellen käytännön etujen laskelmoinnilla – liittouman on keskityttävä vahvistamaan kykyjään tulevan kehityksensä turvaamiseksi.
Yhdysvaltain sotaministeri Pete Hegseth mainitsi toistuvasti termin "NATO 3.0" hiljattain pidetyssä Naton puolustusministerien kokouksessa. Yhdysvaltojen viesti oli selvä: eurooppalaisten liittolaisten on valmistauduttava maailman suurimman sotilasliittouman uudelleenjärjestelyn uuteen vaiheeseen. Tämä halu uudistaa Natoa liittyy Washingtonin strategisten prioriteettien muutoksiin. Yhdysvaltojen siirtäessä strategista painopistettään Intian ja Tyynenmeren alueelle Euroopan on pakko parantaa kykyään varmistaa mantereen turvallisuus.
Lähestyessään heinäkuussa 2026 pidettävää Naton huippukokousta Yhdysvallat antaa yhä tiukempia lausuntoja liittolaisilleen. Tämä herättää huolta Washingtonin pitkän aikavälin sitoutumisesta Euroopan turvallisuuteen ja Naton tulevaisuuteen. Yhdysvallat on varoittanut tekevänsä kattavan tarkastelun sotilaallisesta läsnäolostaan Euroopassa seuraavan kuuden kuukauden aikana. Washington on myös todennut, että se saattaa muuttaa Nato-sitoumustaan, jos liittolaiset eivät kiihdytä puolustuskykyjensä vahvistamista. Lähi-idän konflikti, joka on syventänyt Naton sisäisiä erimielisyyksiä liittolaisten välisten syvien etuerojen vuoksi, sai Washingtonilta myös toistetun kuvan äskettäisessä viestissään, jossa se ilmaisi tyytymättömyytensä Eurooppaan.
Presidentti Donald Trumpin palattua Valkoiseen taloon toiselle kaudelleen Yhdysvallat ja sen eurooppalaiset liittolaiset ovat toistuvasti joutuneet erimielisyyksiin, erityisesti Ukrainan konfliktien, Lähi-idän ja Naton puolustusmenojen kaltaisissa kysymyksissä. Yhdysvaltojen ajaman Nato 3.0 -mallin taustalla on siis läntisen turvallisuusrakenteen muutoksen todellisuus, kun vanha, Yhdysvaltojen johdon ja turvallisuustakuun alla tiukasti yhteen sidottu järjestys on vähitellen korvautumassa.
Nato 3.0 -mallin myötä Euroopan on kannettava suurempi vastuu alueellisesta turvallisuudesta ja puolustuksesta. Trumpin hallinto haluaa varmistaa, että liittolaiset täyttävät sitoumuksensa ja pyrkivät osoittamaan 5 prosenttia bruttokansantuotteestaan (BKT) puolustusmenoihin. Euroopan vastauksesta Saksan puolustusministeri Boris Pistorius varoitti, että Yhdysvaltojen sotilaallisten kykyjen nopea vähentäminen voisi luoda huolestuttavia aukkoja Euroopan turvallisuuteen. Puolustusmenojen kasvattaminen nykyisessä epävarmassa taloustilanteessa on merkittävä haaste Euroopan maille, sillä se vaikuttaa sosiaalimenoihin, voi aiheuttaa sisäistä vastustusta ja jopa johtaa poliittiseen epävakauteen.
Naton pääsihteeri Mark Rutte myönsi Yhdysvaltojen mukauttavan maailmanlaajuista sotilaallisten resurssien kohdentamistaan, mutta vahvisti, ettei tämä tarkoita, että Washington luopuisi velvollisuudestaan puolustaa liittolaisiaan Naton sopimuksen ehtojen mukaisesti. Yhdysvallat on vuosien varrella Naton keskeisenä hahmona ylläpitänyt transatlanttista liittolaisten verkostoa ja jatkuvaa sotilaallista läsnäoloa liittoutuneissa maissa. Tämä on auttanut säilyttämään sen vaikutusvallan ja suojelemaan Yhdysvaltoja turvallisuusuhilta. Euroopalle keskeinen tekijä maanosan turvallisuusvakauden kannalta on sen perinteinen liitto Yhdysvaltojen kanssa. Uusi tilanne asettaa kuitenkin Eurooppaan paineen ja vastuun irtautua riippuvuudestaan Yhdysvaltojen "turvallisuussateenvarjosta" ja osoittaa kykynsä olla omavarainen turvallisuuden suhteen ja tasapainottaa vastuunsa Yhdysvaltojen kanssa Naton sisällä.
Lähde: https://nhandan.vn/trat-tu-va-suc-ep-moi-voi-nato-post970602.html
