Monien, vanhuksista pieniin lapsiin, muistoissa tahmea riisi ja revittyä kanaa on tuttu, edullinen ja maukas aamiainen. Minäkin, kun elämä oli vielä rennompaa eikä kaupungin hälinä vienyt aterioita mennessään, pystyin vielä nauttimaan aamiaisestani nimeltä tahmea riisi ja revittyä kanaa.

Lootuksenlehtiin kääritty tahmea riisi.
Nuo olivat aamuja, jolloin odotimme äidin tulevan aikaisin kotiin torilta, mukanaan tuoreen keitetyn tahmean riisin tuoksu sekoittuneena viileään aamuilmaan. Lasten yksinkertainen aamiaisherkku oli yleensä lämmin pussi tahmeaa riisiä, jossa tuoksui paistettua sipulia, oli runsaasti kananrasvaa ja pähkinäinen mungpapu – tarpeeksi lämmittämään sydämiämme ennen uuden päivän alkua.
Siihen aikaan tahmea riisi ja mungpavut käärittiin banaaninlehtiin ja muihin lehtiin, joskus kesällä lootuksenlehtiin – yksinkertaisiin, luonnonmateriaaleihin. Lehdet säilyttivät sekä lämmön että aromin, jolloin tahmean riisin ja mungpapujen maku läpäisi jokaisen jyvän. Paketin avatessa kaikki huolet näyttivät katoavan, jättäen jälkeensä vain täyteläisen, herkullisen maun, yksinkertaisen maun, joka viipyi muistoissa pitkään.
Ennen vanhaan tahmea riisi tofun ja mungpapujen kanssa koostui tyypillisesti vain tahmeasta riisistä, mungpavuista, kananrasvasta ja paistetuista sipuleista, ja hieman muunneltuna sitä voitiin lisätä silputtua sianlihanlankaa. Ajan myötä tahmeaa riisiä on alettu tarjoilla sianmakkaran tai -kinkun kanssa, mikä on luonut harmonisen yhdistelmän, joka on rikas, suolainen ja maukas olematta kuitenkaan liian voimakas. Aamiaisesta tulee näin kevyempi ja se tarjoaa juuri tarpeeksi energiaa pitkän opiskelu- tai työpäivän aloittamiseen.
Joskus tahmeaa riisiä ja silputtua kanaa tarjoillaan haudutetun lihan, haudutettujen munien, paistettujen munien tai pikkelöityjen vihannesten kanssa. Nämä uudet variaatiot tekevät annoksesta monipuolisemman ja ravitsevamman, mikä sopii nykyaikaisen elämän tarpeisiin. Tämä rikkaus kuitenkin aiheuttaa myös sen, että tahmea riisi ja silputtu kana menettävät osan perinteisen aamiaisruoan kevyestä ja virkistävästä mausta.

Pieni muunnelma tahmeasta riisistä tänään.
Ei ainoastaan tapa, jolla riisiä syödään, vaan myös tahmean riisin pakkaukset täytteineen ovat kehittyneet. Harvemmissa paikoissa käytetään enää lehtiä riisin käärimiseen kuten ennen. Sen sijaan riisi kääritään muoviin, jonka ulkopuolella on vanhat sanomalehti- tai styroksilaatikot. Nämä materiaalit ovat käteviä ja nopeita, mutta ne eivät säilytä lehtien tyypillistä aromia. Muoviin kääritty tahmea riisi on altis tiivistymiselle, paistetut sipulit vetistyvät nopeasti ja riisinjyvät ovat vähemmän kiinteitä. Vielä tärkeämpää on, että muovi- ja styroksilaatikoiden käyttö herättää ympäristöhuolia, sillä muovijätteestä on tulossa kasvava ongelma nykyaikaisessa elämässä.
Nykyään mukavuus on vähitellen ajautumassa kestävän kehityksen arvojen varjoon, minkä seurauksena katukauppiaiden kärryillä on yhä vähemmän banaaninlehtiä. Samalla osa kulinaarisista muistoista on hiljaa haalistumassa.
Siitä huolimatta mieleeni jää aina mieleeni kuva banaaninlehtiin kääritystä tahmeasta riisistä, joka tuoksuu tahmealle riisille, on täynnä kananrasvaa ja pähkinäinen mungpavuista. Se ei ole vain ruoan maku, vaan myös lapsuuden, rauhallisten aamujen ja aikoinaan hyvin yksinkertaisen ja maalaismaisen elämäntavan maku.
Nykyajan elämän kiireen keskellä joskus riittää, että yksinkertainen vihreisiin banaaninlehtiin kääritty tahmea riisipussi herättää kauniit muistot ja muistuttaa ihmisiä arjen yksinkertaisuudesta ja kestävyydestä.
Lähde: https://nongsanviet.nongghiepmoitruong.vn/xoi-xeo-trong-mien-nho-d795676.html








Kommentti (0)