Tämä luo myös edellytykset monille alueen maille edistää diplomaattista toimintaa, vakauttaa talouksiaan ja etsiä uusia, kestävämpiä yhteistyörakenteita.
Ensimmäiset sovinnon merkit.
Yhdysvaltojen ja Iranin viimeaikaista yhteenottoa pidetään yhtenä vakavimmista kriiseistä Lähi-idässä sitten 2000-luvun alun. Se ei ole ainoastaan vetänyt puoleensa liittoutuneita joukkoja alueelle, vaan konflikti uhkaa myös suoraan meriturvallisuutta Hormuzinsalmessa – reitillä, jota pitkin kulkee noin viidennes maailman öljyntuotannosta.
Monien jännittyneiden, erityisesti kansainvälisen yhteisön painostuksen alaisena tapahtuneiden kehityskulkujen jälkeen viime viikot ovat kuitenkin osoittaneet merkkejä siitä, että osapuolet etsivät diplomaattista ratkaisua. Käännekohta tuli, kun Yhdysvaltain varapresidentti J. D. Vance ilmoitti 15. kesäkuuta, että Yhdysvallat ja Iran olivat allekirjoittaneet sähköisesti rauhansopimuksen, joka sisälsi määräyksiä Hormuzinsalmen meriliikenteen palauttamisesta ja virallisen rauhansopimuksen kohti siirtymisestä.
Vaikka paikallisia yhteenottoja on edelleen, kaikkien osapuolten väliaikainen laajamittaisten sotilasoperaatioiden keskeyttäminen on merkittävästi rauhoittanut alueellista turvallisuustilannetta. Myös Lähi-idän maat ovat ottaneet tämän kehityksen laajalti vastaan, ja Persianlahden valtiot ovat ilmaisseet vahvimman hyväksyntänsä.
Saudi-Arabian kannalta rauha ei ole pelkästään turvallisuuskysymys, vaan se liittyy läheisesti myös pitkän aikavälin kehitystavoitteisiin. Riad toteuttaa useita hankkeita "Vision 2030" -ohjelmansa puitteissa, NEOM-megakaupungista logistiikka-, matkailu- ja teknologiakeskuksiin. Epävakaa Lähi-itä loisi merkittäviä esteitä ulkomaisten investointien houkuttelemiselle. Siksi Saudi-Arabian johtajat korostavat jatkuvasti, että diplomaattiset ratkaisut ovat toimivin tie alueellisen vakauden varmistamiseksi.
Samoin Yhdistyneet arabiemiirikunnat ilmaisi nopeasti tukensa tulitaukopyrkimyksille. Sopimuksen julkistamisen jälkeen Dubain ja Abu Dhabin osakemarkkinat nousivat enemmän kuin useimmat muut alueen markkinat, mikä heijasteli sijoittajien odotuksia vakaammasta liiketoimintaympäristöstä.
Qatar kuvaili tulitaukosopimusta myös "ensimmäiseksi askeleeksi kohti tilanteen lieventämistä" ja ilmaisi toivovansa, että osapuolet jatkaisivat vuoropuhelua syvempien erimielisyyksien ratkaisemiseksi. Samaan aikaan Oman – maa, joka on pitkään noudattanut tasapainoista ulkopolitiikkaa – kehotti edelleen kaikkia osapuolia tarttumaan nykyiseen tilaisuuteen rakentaa uusi turvallisuusmekanismi koko alueelle.
Persianlahden valtioiden lisäksi myös Turkki suhtautui myönteisesti liennytyksen merkkeihin. Ankara on toistuvasti tarjoutunut välittäjän rooliin ja korostanut, että Lähi-idän vakaus on edellytys talouskasvun ylläpitämiselle sekä Aasian ja Euroopan yhdistävien kauppa- ja energiareittien turvaamiselle.
On huomionarvoista, että strategisten intressien eroista huolimatta useimmat Lähi-idän maat ovat omaksuneet suhteellisen yhtenäisen kannan tulitaukosopimukseen. Vuosien sotien jälkeen Irakissa, Syyriassa, Jemenissä ja Gazassa alueen maat ovat yhä tietoisempia siitä, että konfliktin kustannukset ovat huomattavasti suuremmat kuin saavutettavat geopoliittiset hyödyt.
Tämä yksimielisyys heijastaa uutta trendiä Lähi-idässä: taloudellisen kehityksen asettaminen etusijalle sotilaallisen vastakkainasettelun kautta saavutettavan vaikutusvallan sijaan. Tästä syystä Persianlahden arabivaltiot ovat olleet viime aikoina vahva sovintopyrkimysten liikkeellepaneva voima.
Mahdollisuuksia muokata Lähi-itää
YK:n pääsihteeri António Guterres sanoi, että Yhdysvaltojen ja Iranin välinen rauhansopimus oli "merkittävä askel" kohti Lähi-idän konfliktin ratkaisemista. On tietysti vielä liian aikaista sanoa, että Lähi-itä on siirtynyt uuteen vakausvaiheeseen. Monet tutkijat ja tutkimusorganisaatiot uskovat kuitenkin, että Yhdysvaltojen ja Iranin välisten jännitteiden väheneminen voisi johtaa kauaskantoisiin muutoksiin tulevina vuosina.
Ensinnäkin on talousnäkymät. Kiihtyvän konfliktin aikana jyrkästi nousevat energian hinnat painostivat maailmantaloutta. Maailmanpankki (WB) varoitti, että sota voi vetää maailmantalouden kasvun alimmalle tasolleen sitten Covid-19-pandemian nousevien energiakustannusten, inflaation ja korkojen vuoksi. Itse asiassa, kun öljyn toimitushäiriöiden riski väheni, energiamarkkinat reagoivat myönteisesti ja öljyn maailmanmarkkinahinta laski merkittävästi. Monet kansainväliset rahoituslaitokset ennustavat myös, että öljyn hinta voi vakiintua, jos nykyisiä sopimuksia noudatetaan.
Tämä luo Persianlahden maille suotuisat olosuhteet kunnianhimoisten taloudellisten muutosohjelmien jatkamiselle – esimerkkinä Saudi-Arabian Vision 2030, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien talouden monipuolistamisstrategia sekä Qatarin rahoitus- ja teknologiakeskushankkeet. Lähi-idän instituutin (MEI) asiantuntijat ovat toistuvasti korostaneet, että kansainväliset sijoittajat, jotka ovat erittäin herkkiä geopoliittisille riskeille, palaavat alueelle vain, jos turvallisuusympäristö paranee vakaalla ja kestävällä tavalla. Siksi Persianlahden maat priorisoivat yhä enemmän vakauteen ja alueelliseen taloudelliseen integraatioon perustuvaa kehitysmallia. Tämä on myös ratkaiseva liikkeellepaneva voima näille maille ylläpitää sovittelevia suhteita Iraniin sen sijaan, että ne palaisivat entiseen konfrontaatioon perustuvaan tilaan.
Talouden lisäksi myös Lähi-idän liittoutumien rakenne voi muuttua. Alue on vuosikymmenten ajan toiminut pääasiassa vastakkainasettelun akseleilla. Atlantic Councilin (USA) asiantuntijoiden mukaan sodan seuraukset ovat kuitenkin tehneet Lähi-idän maat tietoisemmiksi keskinäisestä riippuvuudestaan. Toimitusketjuihin, energiaan ja kauppaan liittyvät riskit pakottavat maat vahvistamaan yhteistyötään vastakkainasettelun jatkamisen sijaan.
Siksi viimeaikainen kehitys osoittaa, että yhä useammat maat valitsevat "joustavan tasapainottamisen" strategian ja ylläpitävät suhteita Yhdysvaltoihin, Kiinaan, Eurooppaan ja naapurimaihin. Kansainvälinen strategisten tutkimusten instituutti (IISS) uskoo, että tällainen yhteistyörakenne on täysin mahdollinen ja että se on vähitellen muotoutumassa Saudi-Arabian, Turkin, Egyptin ja Pakistanin aktiivisen osallistumisen myötä. Tavoitteena ei ole ainoastaan turvallisuuden varmistaminen, vaan myös taloudellisen ja kaupallisen yhteistyön sekä alueiden välisten infrastruktuuriyhteyksien laajentaminen.
Edessä oleva tie ei kuitenkaan ole täysin tasainen. Monet analyytikot arvelevat, että satunnaiset iskut Libanonissa tai Iranin ydinohjelmaa koskevat kiistat voivat silti suistaa raiteiltaan nykyisen sovintoprosessin. Kehitteillä olevat sopimukset ovat vasta alustava kehys ja riippuvat osapuolten myönnytysten laajuudesta.
Al Jazeera, viitaten useisiin asiantuntijoihin, uskoo, että suurin haaste ei ole tulitauon saavuttaminen, vaan pikemminkin sellaisen kollektiivisen turvallisuusmekanismin rakentaminen, joka kykenee estämään vastaavat kriisit tulevaisuudessa. Tämä edellyttää kaikkien Persianlahden valtioiden ja ulkovaltojen osallistumista.
Optimistinen skenaario on, että Yhdysvallat ja Iran pääsevät pitkäaikaiseen sopimukseen turvallisuus-, meri- ja ydinasekysymyksissä, mikä luo pohjan suhteellisen vakauden jaksolle Lähi-idässä. Neutraali skenaario on, että osapuolet säilyttävät tilan, jossa ei ole sotaa, mutta ei täydellistä rauhaa, ja että paikallisia jännitteitä esiintyy ajoittain. Pahimmassa tapauksessa neuvottelut kariutuvat ja osapuolet ajautuvat takaisin vastakkainasettelun kierteeseen.
Vuosikymmeniä kestäneen konfliktin jälkeen Lähi-itä on selvästi kriittisessä käännekohdassa. Jos Yhdysvaltojen ja Iranin välinen liennytyksen vauhti saadaan valjastettua, alue voisi paitsi vähentää sodan riskiä, myös aloittaa uuden kehityssyklin, joka perustuu taloudelliseen yhteistyöhön, alueelliseen yhteenliitettävyyteen ja kollektiiviseen turvallisuuteen. Tämä hyödyttäisi paitsi Lähi-itää myös koko maailmantaloutta, joka on jo kärsinyt suuresti pitkittyneestä epävakaisuudesta yhdellä maapallon strategisesti tärkeimmistä alueista.
Lähde: https://hanoimoi.vn/xung-dot-my-iran-ha-nhiet-co-hoi-moi-cho-trung-dong-1208389.html
