Vene peräytyi jättäen jälkeensä sirpaleita.
Rakas ihminen on poissa, mutta hänen muistonsa on täällä.
(Kansanlaulu)
Lempeä tuuli on tuoksu.
Lootuksen sormet hyväilevät Adamin kylkiluita.
Olen kuin kesyttämätön hevonen.
Kuuntele hiljaa aaltojen lempeää liplatusta rantaa vasten.
Kevätiltapäivä valkoisine pilvineen ja lempeäne auringonpaisteineen.
Herkkä ruoho on pehmeää ja lempeää, pehmeästi hyväilevää.
Nuoren tytön herkän vihreän väri.
Ahmin suloisen, kauniin unen.
Muistatko tuoksun? Ja muistatko ihmisen.
Huulet kietoutuvat toisiinsa, huulet koskettavat toisiaan, tuttu nauru kaikuu.
Sormet? Minä kutsun niitä lootusnuppuiksi.
Tuoksusi? Se on kuin viiniä, kuin murrosiän hiivaa.
Polku? Askeleet
Mitä sanoit? tuuli kuiskasi hiljaa.
Kuulin sen vain kerran? Ja silti...
Sisälläni kuohui tunteiden myrsky, tunne nimeltä rakkaus ja romantiikka.
Avaa sydämesi maalle ja taivaalle.
Loputtoman ilon päivä, mutta kaukaiset sanat jäävät.
Kestävät silkkiset vuodevaatteet
Rakastanko sinua? Rakastan jopa jälkiäsi, jotka jätät jälkeesi, ja sitä, mitä on vielä täällä...

KUVA: VAN NGUYEN
Lähde: https://thanhnien.vn/yeu-ca-dau-nam-tho-cua-le-minh-quoc-185260201233730878.htm








Kommentti (0)