Elintarviketurvallisuuslain muutokset ovat välttämättömiä.

Vuoden 2010 elintarviketurvallisuuslaki ei enää sovellu elintarviketurvallisuutta koskevan oikeusjärjestelmän rakentamisen ja täydentämisen vaatimuksiin eikä nykyisiin sosioekonomisiin olosuhteisiin.

Vuoden 2010 elintarviketurvallisuuslaki ei enää sovellu elintarviketurvallisuutta koskevan oikeusjärjestelmän rakentamisen ja täydentämisen vaatimuksiin eikä nykyisiin sosioekonomisiin olosuhteisiin.

Ruoka on maailmanlaajuinen terveysongelma.

Maailman terveysjärjestön (WHO) ja Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) tilastojen mukaan yli 1,6 miljoonaa ihmistä maailmanlaajuisesti sairastuu päivittäin ruokamyrkytykseen ja noin 420 000 ihmistä kuolee vuosittain bakteerien, virusten, loisten tai myrkyllisten kemikaalien saastuttaman ruoan syömiseen.

Merkittäviä elintarviketurvallisuusongelmia ovat bakteerit, virukset ja loiset. Nämä ovat tärkeimmät suolistoinfektioiden, ripulin, ruokamyrkytyksen ja useiden muiden vakavien sairauksien aiheuttajat.

Nämä sairaudet ripulista syöpään rasittavat merkittävästi kansakuntien terveydenhuoltojärjestelmiä ja talouksia. Siksi elintarviketurvallisuus ei ole pelkästään kansallinen kysymys, vaan myös maailmanlaajuinen huolenaihe, joka liittyy kansanterveyteen, ympäristöön ja kestävään kehitykseen.

Elintarviketurvallisuus on keskeinen tekijä kuluttajien terveyden suojelemisessa. Saastuneen ruoan kulutus voi johtaa moniin terveysongelmiin, lisätä terveydenhuoltojärjestelmän kuormitusta, vaikuttaa työn tuottavuuteen ja jopa aiheuttaa vakavaa vahinkoa taloudelle.

Ruokamyrkytyksen aiheuttamat sairaudet ylikuormittavat terveydenhuoltojärjestelmiä, erityisesti matalan ja keskitulotason maissa. Nämä maat menettävät vuosittain noin 95 miljardia dollaria elintarviketurvallisuusongelmien vuoksi.

Turvaton ruoka aiheuttaa myös ympäristöllisiä, sosiaalisia ja kaupallisia ongelmia. Elintarvikkeiden laatuun liittyvät rikkomukset eivät ainoastaan ​​vaikuta kuluttajiin, vaan myös rasittavat kansainvälisiä kauppasuhteita, erityisesti silloin, kun saastuneita tuotteita viedään muihin maihin.

Esimerkiksi melamiinin käyttö elintarvikkeissa Kiinassa aiheutti vakavan skandaalin, joka vaikutti maailmanlaajuisen elintarviketeollisuuden maineeseen.

Elintarviketurvallisuuden varmistaminen maailmanlaajuisesti kohtaa lukuisia haasteita elintarvikeketjun monimutkaisuuden vuoksi.

Ruokaa ei tuoteta ainoastaan ​​yhden maan sisällä, vaan se käy läpi useita käsittely-, kuljetus- ja varastointivaiheita ennen kuin se päätyy kuluttajalle. Jokainen vaihe tässä ketjussa voi aiheuttaa saastumis- tai ruokamyrkytyksen riskin.

Merkittäviä elintarviketurvallisuusongelmia ovat bakteerit, virukset ja loiset. Nämä ovat tärkeimmät suolistoinfektioiden, ripulin, ruokamyrkytyksen ja useiden muiden vakavien sairauksien aiheuttajat.

Torjunta-aineiden, säilöntäaineiden tai muiden kemikaalien käyttö elintarvikkeiden jalostuksessa, jos sitä ei valvota tiukasti, voi vaarantaa kuluttajien terveyden.

Lisäksi elintarvikelisäaineet ja geenimuunnellut elintarvikkeet, vaikka ne auttavat pidentämään elintarvikkeiden säilyvyyttä ja lisäämään tuotannon tehokkuutta, voivat aiheuttaa pitkäaikaisia ​​terveysvaikutuksia, jos niitä käytetään väärin.

Lisäksi jalostettujen elintarvikkeiden, pienten elintarvikemyyjien ja sertifioimattomien elintarvikkeiden tuotantolaitosten valvonta on suuri haaste. Nämä laitokset eivät välttämättä noudata täysin hygieniamääräyksiä, mikä lisää elintarvikkeiden saastumisriskiä.

Näiden ongelmien ratkaisemiseksi elintarviketurvallisuutta koskevien säännösten kehittäminen ja täytäntöönpano on tullut erittäin tärkeäksi.

Kansainväliset järjestöt, kuten WHO ja FAO, ovat kehottaneet maita parantamaan ja laatimaan kansainvälisiä elintarviketurvallisuusstandardeja. Tämä ei ainoastaan ​​auttaisi suojelemaan kuluttajien terveyttä, vaan myös edistäisi kauppaa ja kestävää kehitystä.

Elintarviketurvallisuuslain mukauttamista vaativat kysymykset

63 maakunnan ja kaupungin ministeriöiden ja kansankomiteoiden tilastot osoittavat, että Vietnamin elintarviketurvallisuutta koskevaan oikeusjärjestelmään on vuodesta 2011 tähän päivään asti sisältynyt yli 250 keskusvirastojen antamaa lakiasiakirjaa.

Vuoden 2010 elintarviketurvallisuuslaki ei kuitenkaan enää sovellu elintarviketurvallisuutta koskevan oikeusjärjestelmän rakentamisen ja täydentämisen vaatimuksiin eikä nykyisiin sosioekonomisiin olosuhteisiin.

Terveysministeriön elintarviketurvallisuusosaston johtajan Tran Viet Ngan mukaan nykyisen elintarviketurvallisuuslain puutteista jotkin elintarvikkeiden vaatimustenmukaisuustodistusten myöntämistä koskevat määräykset eivät sovellu todellisuuteen, etenkään pientuottajien kannalta.

Pienimuotoisesta tuotannostaan ​​huolimatta nämä kotitaloudet toimittavat yhteiskunnalle suuren määrän ruokaa. Ilman asianmukaista hallintaa tämä voi johtaa ruokamyrkytykseen ja ruokaperäisiin sairauksiin.

Sääntelykehyksiä, kuten kasviperäisten elintarvikkeiden elintarviketurvallisuusstandardeja, ruokamyrkytystutkimusten hierarkkista rakennetta ja vaatimustenmukaisuustodistusten peruuttamista koskevia määräyksiä, on puutetta.

Jotkin elintarviketurvallisuuslakia ohjaavat säännökset ovat epäjohdonmukaisia ​​ja vaikeasti pantavia täytäntöön, erityisesti elintarviketuotanto- ja liiketoimintayksiköissä, joilta ei vaadita elintarviketurvallisuustodistusta.

Jotkin käsitteet, kuten "elintarviketuotanto" ja "elintarvikekauppa", eivät ole yhdenmukaisia ​​vuoden 2020 yrityslain ja elintarviketurvallisuuslain välillä, mikä aiheuttaa vaikeuksia lainvalvonnassa.

Tarkistettu elintarviketurvallisuuslaki korjaa nykyisiä puutteita, kuten todellisuuden kanssa ristiriitaisten säännösten mukauttamista sekä läpinäkyvyyden, avoimuuden ja toteutettavuuden varmistamista lainsäädäntöprosessissa.

Ehdotettujen muutosten odotetaan auttavan Vietnamia täyttämään kansainväliset sitoumuksensa, erityisesti vapaakauppasopimusten, kuten CPTPP:n, EVFTA:n, RCEP:n ja ASEANin, mukaiset sitoumukset.

Lainmuutoksen tavoitteena on myös täydentää kattavaa oikeusjärjestelmää, luoda suotuisa ympäristö tuotannolle ja liiketoiminnalle samalla varmistaen makrotaloudellinen vakaus, kehittäen digitaalitaloutta ja parantaen kansallista kilpailukykyä.

Lain säännösten on oltava yhdenmukaisia ​​Vietnamin allekirjoittamien ja osallistumien kauppasopimusten kanssa, erityisesti elintarvikehygieniaa ja -turvallisuutta koskevien standardien osalta.

Samalla se parantaa hallinnon ja vaatimustenmukaisuuden arvioinnin tehokkuutta ja poistaa päällekkäisiä määräyksiä oikeudellisista asiakirjoista.

Elintarviketurvallisuusosaston johtajan mukaan elintarviketurvallisuuslain muuttaminen ja täydentäminen on välttämätöntä uusien käytännön vaatimusten ja kansainvälisen integraation täyttämiseksi samalla, kun nykyisen lain rajoitukset ylitetään ja edistetään kansanterveyden suojelua ja kestävää taloudellista kehitystä.

Lähde: https://baodautu.vn/can-thiet-sua-doi-luat-an-toan-thuc-pham-d238316.html