
iPhone on yksi Applen menestyneimmistä laitteista. Se luotiin rohkeiden päätösten, huolellisen suunnittelun ja tulevaisuuteen suuntautuneen vision avulla.
Applen 50-vuotisjuhlan kunniaksi kirjailija David Pogue kertoo tulevassa kirjassaan "Apple: The First 50 Years ", kuinka Steve Jobs loi ensimmäisen iPhonen, ja sisältää myös aiemmin kertomattomia tarinoita.
Ensimmäinen idea
Harva tietää, että Applen ensimmäinen tuotekehitystavoite ei ollut älypuhelin, vaan tabletti.
Applella tiimit kokeilevat jatkuvasti uusia teknologioita. Vuonna 1999 Duncan Kerr, tekniikkaan, teolliseen muotoiluun ja käyttöliittymiin erikoistunut suunnittelija, liittyi Jony Iven studioon johtamaan teollisen muotoilun osastoa.
Vuonna 2003 Kerr järjesti tapaamisen käyttöliittymäsuunnittelijoiden ja syöttöinsinöörien kanssa löytääkseen uusia tapoja olla vuorovaikutuksessa tietokoneiden kanssa, korvaten 25 vuotta käytössä olleen hiiren ja näppäimistön.
Wiredin mukaan Kerrin tiimi kokeili teknologioita, kuten kameraohjattua toimintaa, tilaääntä, tärinäpalautetta ja 3D-näyttöjä.
"Kutsumme tutkijoita tai yrityksiä, joilla on mielenkiintoista teknologiaa, teemme paljon demonstraatioita ja testaamme paljon asioita", Kerr jakoi.
Kerr oli kiehtova ajatuksesta ohjata näytön kohteita sormillaan. Tämän toteuttamiseksi Apple teki yhteistyötä FingerWorksin kanssa, joka on erikoistunut ohjauslevyihin. Nämä kaksi yritystä lanseerasivat iGesture NumPadin, ohjauslevyn, joka pystyy tunnistamaan monikosketusta.
![]() |
iGesture NumPad -ohjauslevyssä on monikosketuspinta. Kuva: FingerWorks . |
Vuoden 2003 lopulla Apple antoi FingerWorksille luvan tuottaa suuremman version, jonka mitat olivat 12 x 9,5 tuumaa eli lähes tietokoneen näytön kokoinen. Kerrin tiimi asensi myös LCD-projektorijärjestelmän, joka heijasti kuvia ohjauslevylle. Käyttäjät pystyivät liu'uttamaan sormiaan siirtääkseen kuvakkeita tai zoomaamaan karttaa kahdella sormella.
Marraskuussa 2003 Kerrin tiimi esitteli idean Ivelle, joka sitten demonstroi sen Jobsille. Nähtyään demon molemmat miehet vahvistivat, että tämä oli tulevaisuus.
Asiat todella kääntyivät vuoden 2005 lopulla, kun Steve Jobs osallistui Microsoftin insinöörin 50-vuotissyntymäpäiväjuhliin. Juhlissa hän kerskui toistuvasti sillä, kuinka Microsoft ratkaisi tietotekniikan tulevaisuuden kynällä toimivalla tabletillaan.
”Mutta hän sotki laitteen täysin”, Jobsin sanoja lainataan Walter Isaacsonin elämäkerrassa. Pian sen jälkeen Applen toimitusjohtaja oli päättänyt näyttää maailmalle , ”mitä tabletti todella pystyy tekemään”.
Prototyyppi epäonnistui.
Jobsin seuraava tapaaminen hallituksen kanssa oli jännittynyt. Hän väitti, että tabletit eivät tarvitse kynää, koska "Jumala on jo antanut meille kymmenen", ja elehti sormillaan.
Iven tiimi kehitti iBook-kannettavien avulla prototyyppejä useista Mac OS X -käyttöjärjestelmää käyttävistä monikosketustabletteista. Ne eivät kuitenkaan olleet täysin vakuuttavia kookkuutensa ja suurten prosessorien ja akkujen tarpeensa vuoksi.
Mac-käyttöjärjestelmä ei myöskään sopinut kosketusnäyttöön. Lopulta Apple osti FingerWorksin ja sen patentit kokonaan.
Vuosi 2005 merkitsi myös musiikin toisto-ominaisuuksilla varustettujen puhelimien suosion alkua. Rajoituksistaan huolimatta tämä kehitys johti käyttäjien kiinnostuksen vähenemiseen erillisiä musiikkisoittimia kohtaan. Toisin sanoen iPodin kohtalo oli vähitellen sinetöity.
Aluksi Applella ei ollut kokemusta puhelinten valmistuksesta. Hallituksen ehdotuksesta Jobs päätti tehdä yhteistyötä Motorolan kanssa, joka oli tuolloin suosittu puhelinvalmistaja.
![]() |
Steve Jobs esitteli Motorola Rokr E1:n vuonna 2005. Kuva: Apple . |
Tätä valintaa pidetään kohtuullisena, koska Mac-tietokoneissa on ollut Motorolan prosessoreita jo vuosia, ja Razr-läppäpuhelin on herättänyt huomattavaa kiinnostusta.
Molemmat sopivat lisäävänsä iPod-ohjelmiston Motorolan suunnittelemaan puhelimeen. Tämä olisi ensimmäinen puhelin, joka tukisi musiikin toistoa iTunes Storesta, joka on ensisijainen musiikin lähde 80 prosentille verkkomusiikin lataajista.
Huhut Applen uuden puhelimen kehittämisestä saivat yhtiön osakkeen hinnan nousemaan pilviin, ja renderöidyt kuvat levisivät internetissä. Teknologiaharrastajat väittelivät tuotteen suunnittelusta ja miettivät, olisiko siinä vierityspyörä kuten iPodissa, mahdollisuus tallentaa tuhansia kappaleita tai mahdollisuus mukauttaa soittoääniä.
Lopullisesta tuotteesta nämä ominaisuudet kuitenkin puuttuivat. Yhteistyön tuloksena syntyi Motorola Rokr E1, muovikuorinen ja ruma malli, johon mahtui vain 100 kappaletta muistikorttikapasiteetista huolimatta. Musiikin kopiointi oli aikaa vievää FireWire- tai USB2-portin puuttumisen vuoksi. Laite ei myöskään pystynyt lataamaan musiikkia internetyhteydestä huolimatta.
![]() |
iTunes-käyttöliittymä Motorola Rokr E1:ssä. Kuva: TechEBlog . |
"Ärsyttävää on, että ihmiset kutsuvat sitä jatkuvasti Apple-puhelimeksi tai iTunes-puhelimeksi. Uskokaa minua, meillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Me loimme iTunesin, he (Motorola) loivat puhelimen", sanoi Greg Joswiak, Applen nykyinen globaali markkinointijohtaja.
Esitellessään Rokr E1:n syyskuussa 2005 Jobs ei voinut peittää inhoaan. Fortune-lehden haastattelussa hän julisti, että kaikki tuolloin valmistetut puhelimet olivat liian vaikeita käyttää ja että Applen oli luotava tuote, josta ihmiset pitäisivät.
Jobs päätti luopua tablettiprojektista ja keskittyä puhelimien kehittämiseen. Musiikkipuhelimilla olisi toki suora vaikutus iPod-liiketoimintaan, mutta Jobs uskoi, että "Apple on parempi kuin kilpailija".
Lopullinen päätös
Apple jakoi tutkimuksensa kahteen ryhmään löytääkseen optimaalisen puhelinsuunnittelun. Yksi ryhmä, jota johti Tony Fadell ja jonka nimi oli P1, yritti muuttaa iPodin puhelimeksi lisäämällä pyörivään rullaan numeronvalintatoiminnon. Rullalla kirjoittamista pidettiin kuitenkin "painajaisena".
Toinen ryhmä, nimeltään P2, muisteli muutaman vuoden takaista projektia, jossa testattiin kosketusherkkää ohjauslevyä, jota voitiin pienentää puhelimen käyttöliittymään sopivaksi. Siitä tiimi keksi idean luoda puhelin, jossa on vain kosketusnäyttö ilman fyysisiä painikkeita.
Duncan Kerrin, käyttöliittymäsuunnittelija Bas Ordingin ja Imran Chaudhrin muodostama monikosketustiimi kehitti itsenäisen laitteiston, mukaan lukien 12-tuumaisen monikosketusnäytön iBookille, joka tuolloin vaati vielä yhteyden Power Mac -tietokoneeseen. Puhelimen näytön jäljittelemiseksi käyttöliittymä oli kooltaan rajoitettu pieneen suorakaiteen muotoon.
![]() |
Käyttäjät ihailevat ensimmäistä iPhonea. Kuva: Cult of Mac . |
Macromedia Director -ohjelmassa Ording teki vaikutuksen katsojiin esittelemällä yhteystietoluettelosovelluksen, jossa oli 200 numeroa. Käyttäjät pystyivät vierittämään luetteloa pyyhkäisemällä, napauttamaan nimeä nähdäkseen tiedot ja soittamaan sitten puhelun napauttamalla puhelinnumeroa uudelleen.
Merkittävin ominaisuus on inertiaalinen vieritys. Esimerkiksi näyttö jatkaa vierimistä sormen pyyhkäisyn jälkeen. Jos pyyhkäiset nopeasti, näyttö vierii nopeammin ja pysähtyy hitaasti fysiikan lakien mukaisesti. Luettelon lopussa näyttö pomppii hieman.
Jobs kannusti molempia tiimejä panostamaan täysillä kuuden kuukauden ajan. Käytyään läpi uusimmat demot hän päätti P2:een myöntäen sen olevan monimutkaisempi, mutta se oli jotain, mitä "me kaikki halusimme tehdä". Projekti sai virallisesti koodinimen Purple, mikä loi pohjan ensimmäiselle iPhonelle.
Lähde: https://znews.vn/chuyen-chua-ke-ve-chiec-iphone-dau-tien-post1633158.html












