Kaksi lähetyssaarnaajaa, joita pidetään vietnamilaisen Quốc ngữ -kirjoituksen "isinä": Francisco de Pina ja Alexandre de Rhodes - Arkistokuva.
On syvästi liikuttavaa saada osoittaa kunnioitusta Vietnamin kansan hyväntekijälle auringon paahtamassa Lähi-idässä – missä hän päätti elää viimeiset vuotensa ja levätä ikuisessa rauhassa pitkän ja vaivalloisen elämän jälkeen Vietnamissa.
Se on ollut unelmien täyttymys siitä lähtien, kun olin nuori opiskelija ja työskentelin Tuoi Tre -lehdessä ja lähetin artikkeleita entiseen toimitukseen osoitteessa Ly Chinh Thang -katu 161 ( Ho Chi Minh City) – jonka etupihalla seisoo ylpeänä Alexandre de Rhodesin pronssipatsas.
Varhaislapsuudestani lähtien, ihmisenä, joka rakasti kirjallisuutta ja kasvoi kirjoittamisen parissa, olen tuntenut syvää kunnioitusta ja kiitollisuutta Alexandre de Rhodesille, "lähetyssaarnaaja Alexandre de Rhodesille", hänen ratkaisevasta roolistaan Vietnamin kansallisen kirjoituksen muodostumisessa 1600-luvulla, yhdessä muiden merkittävien henkilöiden, kuten lähetyssaarnaajien Francisco de Pinan ja Gaspar d'Amaralin (Portugali), kanssa...
Lähetyssaarnaaja Alexandre de Rhodesin haudan etsintä Persiassa.
Muistaen juomamme veden lähteen, matkani Iraniin tarkoituksena oli löytää Alexandre de Rhodesin leposija, jotta voisin laskea kukkia hänen haudalleen. Useiden lentojen jälkeen (tällä hetkellä ei ole suoria lentoja Vietnamin ja Iranin välillä) saavuin Teheraniin ja sieltä vuokrasin auton matkustaakseni etelään muinaiseen Isfahanin kaupunkiin – historialliseen kaupunkiin 350 km:n päässä Teheranista, jossa on 2,5 miljoonaa asukasta.
Paikallinen kuljettaja Dariush oli erittäin yllättynyt, vaikka hän oli ajanut lukemattomia turisteja Isfahaniin lukuisia kertoja, kun kerroin hänelle tulleeni tähän kauniiseen maahan, jolla on rikas historia ja kulttuuri… etsimään hautausmaata!
– Tämä on ensimmäinen kerta, kun kuulen länsimaisen katolisen lähetyssaarnaajan Alexandre de Rhodesin nimen muslimimaassa kuten Iranissa. Matkastasi tulee erittäin mielenkiintoinen, ja liittyisin mielelläni seuraasi, sanoi Dariush, hänen yllätyksensä muuttuessa innostukseksi.
Valitettavasti, vaikka Dariush tunsi jokaisen Isfahanin kuuluisan turistikohteen kuin omat taskunsa ja osasi viedä vierailijat sinne hetkessä, hän pudisti päätään tietämättä, mistä löytäisi hautausmaan, jossa Alexandre de Rhodesin hauta lepäsi. Hän kuoli yli 360 vuotta sitten!
Tiedot vietnamilaisilta, jotka olivat olleet siellä aiemmin, auttoivat minua päättelemään: ensin minun piti mennä New Julfan alueelle löytääkseni muinaisen armenialaisen Pyhän Vapahtajan kirkon (tunnetaan myös nimellä Vank - joka tarkoittaa armeniaksi "luostaria").
Vatikaani lähetti Alexandre de Rhodesin Persiaan vuonna 1654, jossa hän asui kuusi vuotta ja kuoli 5. marraskuuta 1660. Hänet haudattiin armenialaiselle katoliselle hautausmaalle kaupungin laitamille.
Kysyimme Isfahanin hotellinjohtajalta tietoja, ja hän soitti innokkaasti armenialaiselle ystävällemme, joka kertoi meille, että meidän piti mennä Vankin kirkkoon hakemaan lupa hautausmaalle. Dariush ajoi minut Vankin kirkkoon aikaisin aamulla. Tämä on suurin ja ensimmäinen muslimimaassa, kuten Persiassa, rakennettu kristillinen kirkko – hyvin erityinen tapaus uskontojen historiassa.
Kierrettyämme kirkon kauniine arkkitehtonisine elementteineen ja taiteellisine kupoleineen menimme toimistoon pyytämään lupaa ja olimme iloisia saadessamme innokkaalta johtajalta allekirjoitetun ja leimatun asiakirjan, jolla oikeutimme vierailemaan armenialaisella hautausmaalla.
Kirjailija Alexandre de Rhodesin haudalla
Kunnianosoitus ikuisuudelle.
Vankin kirkolta noin 15 minuutin ajomatkan jälkeen saavuimme yli 500 vuotta sitten rakennetulle armenialaiselle hautausmaalle, joka kattaa yli 30 hehtaaria. Se on monien eurooppalaisten siirtolaisten, juutalaispakolaisten ja armenialaisten pyhiinvaeltajien leposija…
Vanha vartija Robert Vonikyan avasi vihreäksi maalatun rautaportin lempeästi hymyillen. Luettuani asiakirjat etukäteen, opastin Dariushia itsevarmasti pitkin korkeiden, tasaisesti kasvavien vihreiden mäntyjen reunustamaa päätietä, ohi kolmen risteyksen keltaisella kyltillä 7-10 merkitylle katolilaisille osoitetulle tontille, jossa sijaitsee Alexandre de Rhodesin hauta.
Lukuisia kivihautoja, erikokoisia kivilaattoja, työntyi maasta esiin, hajallaan pienten mäntyjen joukossa, jotka oli istutettu polun varrelle laajaan ja rauhalliseen hautausmaahan. Monet muinaiset haudat olivat yksinkertaisesti maahan haudattuja kivikasoja, luonnonkukkien ryppäiden vieressä. Kuljettajani Dariush ja minä vaeltelimme ympäriinsä jonkin aikaa, mutta emme löytäneet etsimäämme hautaa.
Yhtäkkiä pysähdyin puristaen käsissäni kirkkaankeltaisten auringonkukkien kimppua ja rukoilin vilpittömästi: "Olen jälkeläinen kotimaastani Vietnamista, ja minulla on täällä vain yksi toive: vierailla tämän suuren miehen leposijalla...". Yllättäen, noiden sydämellisten sanojen jälkeen, vain muutaman metrin päässä, näin edessäni Alexandre de Rhodesin haudan, ikään kuin hän olisi ilmestynyt. Sanoinkuvaamaton tunne valtasi minut.
Tunteiden aalto pyyhkäisi ylitseni polvistuessani yksinkertaisen, vaatimattoman suorakulmaisen harmaan kiven viereen lukemattomien muiden hautojen joukossa. Laattaan kaiverretut latinalaiset merkit olivat pysyneet selvästi näkyvissä ajan kulumisesta huolimatta: "Tässä lepää isä Alexandre de Rhodes. Kuoli Isfahanissa 5. marraskuuta 1660."
Haudan edessä on Quang Namista peräisin oleva kivinen steela, johon on kaiverrettu Alexandre de Rhodesin muotokuva ja sivu vietnamilais-portugalilais-latina-sanakirjasta sekä kaksikielinen vietnamilais-englantilainen kultamaalilla kirjoitettu kaiverrus: "Niin kauan kuin kansallinen kirjoitusjärjestelmä on olemassa, vietnamin kieli on olemassa, Vietnam on olemassa!", jonka perusti Vietnamin kielen suojelun instituutti vuonna 2018.
Tuoi Tre -sanomalehteä julkaistiin hyvin pitkään Alexandre de Rhodesin patsaan paikalla – miehen, joka jätti vietnamilaisen kirjoituksen perinnöksi vietnamilaisille (Ly Chinh Thang -katu 161, Xuan Hoa -alue, Ho Chi Minh City). Kuva: Nguyen Cong Thanh
Haudan seinällä on toinen kivilaatta, johon on kaiverrettu teksti neljällä kielellä – vietnamiksi, ranskaksi, englanniksi ja persiaksi: "Kiitollisuutena isä Alexandre de Rhodesille hänen valtavasta panoksestaan Vietnamin kansallisen kirjoituksen – latinalaisin kirjaimin kirjoitetun vietnamilaisen aakkoston – luomiseen."
Tämän muistolaatan paljasti professori Nguyen Dang Hungin, kirjailija Hoang Minh Tuongin, valokuvaaja Nguyen Dinh Toanin ja historioitsija Dr. Nguyen Thi Haun johtama vietnamilainen valtuuskunta Alexandre de Rhodesin kuoleman 358. vuosipäivänä (5. marraskuuta 2018).
Laitoin kukkia ja kaksi vietnamilaista kirjaa haudalle kuiskaten kiitollisuuden sanoja tälle esi-isälle, joka antoi niin suuren panoksen vietnamin kieleen. Syvällä sisimmässäni ihailin myös Alexandre de Rhodesia hänen ihmeellisestä matkastaan, mestarillisista havainto- ja tiedontallennustaidoistaan sekä hänen kunnioittavasta hengestään, syvällisestä ymmärryksestään ja paikallisten tapojen ja kulttuurien tuomitsemattomasta hyväksymisestä koko lähetystyönsä ajan Euroopasta Aasiaan, takaisin Eurooppaan ja sitten Iraniin.
Se, että Alexandre de Rhodes vietti myöhemmät vuotensa muslimimaassa, osoittaa entisestään sivistyneen ja syrjimättömän hengen eri uskontojen välillä koko ihmiskunnassa.
Kuljettaja Dariush oli hyvin kiitollinen nähdessään minun "sopeutuvan paikallisiin tapoihin" kaatamalla vettä Alexandre de Rhodesin hautakivelle ja puhdistamalla sen käsin osoittaakseni kunnioitusta vainajalle perinteisen iranilaisen haudoilla käynnin tavan mukaisesti. "Saanen liittyä seuraanne", Dariush sanoi myötätuntoisesti ottaen vettä pestäkseen lähetyssaarnaajan haudan, jolla oli yhteys sekä vietnamilaisiin että iranilaisiin.
Herra Tran Van Truong (Hay Tourin kokenut opas) kertoi, että vuonna 2017 persialaisen uudenvuoden, Nowruzin (maaliskuun), ensimmäisenä päivänä hän ja jotkut vietnamilaiset turistit "olivat onnekkaita saadessaan vierailla Alexandre de Rhodesin haudalla ja laskea kukkia sen luo, täynnä ylitsevuotavaa kiintymystä ja iloa".
Vuonna 2019 vierailtuaan Alexandre de Rhodesin haudalla Isfahanissa näyttelijä Hong Anh ilmaisi toiveensa, että "tästä paikasta tulisi pyhiinvaelluskohde, joka sisällytettäisiin vietnamilaisten matkatoimistojen ja Persiaan vierailevien yksityishenkilöiden reittisuunnitelmiin".
Minulle hetki, jolloin istuin hiljaa Alexandre de Rhodesin vaatimattoman haudan vieressä, kääntelin vietnamilaisen kirjan sivuja rauhallisella hautausmaalla, mäntyjen huojuessa tuulessa, jää aina mieleeni, kun tutkin maailmaa .
Isä Alexandre de Rhodes omistautui koko elämänsä ajan paitsi uskonnolle myös kokonaan kielelle, tieteelle, kulttuurille, kenttätutkimukselle, humanistisen vuoropuhelun edistämiselle ja itäisen ja länsimaisen sivilisaation välisen kuilun kuromiseen umpeen sekä monien paikkakuntien, myös Vietnamin, modernin älyllisen identiteetin muodostumiselle.
Lähes neljän vuosisadan jälkeen Alexandre de Rhodes varmasti lohtuisi tietäessään, että hänen luomansa vietnamilainen kirjoitusjärjestelmä on edelleen olemassa ja kukoistaa vietnamilaisten sukupolvien keskuudessa ja että vietnamilaiset matkustavat edelleen kauas ja laajalti tapaamaan häntä ja muistamaan häntä.
Alexandre de Rhodes syntyi 15. maaliskuuta 1593 Avignonissa (Etelä-Ranskassa) ja kuoli 5. marraskuuta 1660 Isfahanissa (Iranissa). Hän oli kielitieteilijä ja jesuiittalähetyssaarnaaja. Vietnamilaiset kutsuvat häntä usein "isä Dac Loksi", sillä hän oli tehnyt lukuisia lähetysmatkoja Annamiin (Vietnamiin) sekä pohjoisessa että etelässä 20 vuoden aikana (1624-1645).
Hän oli henkilö, joka systematisoi, kokosi ja valvoi ensimmäisen Dictionarium Annamiticum Lusitanum et Latinumin (vietnam-portugali-latina-sanakirja, lyhennettynä vietnam-portugali-latina-sanakirja) painatusta. Sanakirja painettiin Roomassa (Italia) vuonna 1651 ja sisälsi lähes 8 000 sanaa. Tämä tarjosi vietnamilaisille ensimmäistä kertaa yksinkertaisen ja tehokkaan latinalaiseen aakkosiin perustuvan kirjoitusjärjestelmän, jota oli helppo oppia ja käyttää. Se osoitti vietnamilaisten luovuuden ja joustavuuden sekä edisti kulttuurin, koulutuksen, journalismin jne. kehitystä historian myrskyisänä siirtymäkautena.
Kulttuurilähettiläänä Alexandre de Rhodes kirjoitti myös teoksen *Tonkinin kuningaskunnan historia* (La histoire du royaume de Tunquin - 1652) Euroopassa; sekä muistelmateoksen *Divers voyages et missions*, joka kertoo hänen kokemuksistaan ja tarjoaa yksityiskohtaista tietoa vietnamilaisten kulttuurista, uskomuksista, tavoista, perinteistä, laeista, sosiaalisesta kontekstista ja elämästä tuolloin länsimaisille lukijoille 1600-luvulla.
Phu Yenin (entinen, nykyään osa Dak Lakin maakuntaa) muinaisessa Mang Langin kirkossa on kappale Alexandre de Rhodesin kirjasta *Kahdeksan saarnan päivää* (latinankielinen nimi: Catechismus), joka on painettu Roomassa vuonna 1651.
Tätä pidetään ensimmäisenä vietnamilaisella Quốc ngữ -kirjoituksella kirjoitettuna kirjana, joka on painettu kaksikielisesti latinaksi (sivun vasen puoli) ja varhaiseksi Quốc ngữ -kirjoituksella (sivun oikea puoli). "Phép giảng tám ngày" (Kahdeksan päivän saarna) on kirjallinen teos, joka tallentaa vietnamin kielen ääntämyksen 1600-luvulla.
Ensimmäinen vietnamilaisten kirjoittama vietnamin kielen sanakirja.
"...Joulukaudella 1651 Roomassa oli tavallista kylmempi. Joulukuun alusta lähtien kylmät tuulet Alpeilta olivat puhaltaneet rajusti Rooman ylle. Lumi peitti puiden latvukset ja katot."
Alexandre de Rhodesilla ei ollut ollut aikaa valmistautua jouluun. Hän vietti koko päivän painokoneella työntekijöiden kanssa, ja iltaisin hän tarkasteli vedoksia ennen nukahtamista viimeisten painettujen sivujen ääreen. Yksin, tuskissa, piinattuna, mutta silti toiveikkaana… se oli enemmän kuin nainen, joka synnytti yksin valtavassa, jääkylmässä lumessa. Rhodesin veri virtasi kaikista hänen aukkoistaan, veri valui hänen kymmenestä sormenpäästään, hänen suolistoaan paloi ja hänen vatsansa kurni ja muljahti, kun hän loi tunnollisesti jokaista tekstisivua.
Dictionarium Annamiticum Lusitanum, et Latinum - vietnam-portugali-latina-sanakirjan ensimmäinen vedos on valmistunut.
Sanat eivät riitä ilmaisemaan sitä rajatonta iloa, kun saan pitää käsissäni Annamin uutta aivoitusta. Sanakirjan yli yhdeksästätuhannesta kohdasta vain 250 virhettä vaati korjausta. Odottamaton saavutus.
Voi, kuinka toivoisinkaan voivani ratsastaa valtameren aalloilla palatakseni Annamiin ja julistaakseni hyvän sanoman kaikille Vietnamin kansalle. Lich Son Dac Lon kyyneleet valuivat kirjan jokaiselle sivulle.
Jokaisella sivulla esiintyvät Vietnamin etelä- ja pohjoisalueiden joet, vuoret, meret ja maaseutu sekä rakkaiden ja tuttujen ihmisten kasvot: Francisco de Pina, Francesco Buzomi, Gaspar d'Amaral, Antonio Barbosa, syyttäjä Tran Duc Hoa, Sai-kuningas Nguyen Phuc Nguyen, Loc Khe, markiisi Dao Duy Tu, Minh Duc, kuninkaan puoliso, kenraali Nguyen Phuc Khe, keisarinna Ngoc Van, Thai Bao Nguyen Danh The, Thanh Do, kuningas Trinh Trang, kuningas Le Than Tong, Bento Thien, Raphael Rhodes Ut Ti, Andre Phu Yen…”
Hoang Minh Tuong (ote historiallisesta romaanista *Sanat ja ihmiset 400 vuotta* - Vietnamin naisten kustantamo - 2025)
Lähde: https://tuoitre.vn/doa-hoa-tri-an-alexandre-de-rhodes-20260202173931643.htm
![[Video] Auringonlasku Lap Anin laguunissa – missä aurinko laskee kalaverkkojen ylle](https://vphoto.vietnam.vn/thumb/1200x675/vietnam/resource/IMAGE/2026/05/31/1780192137701_beach-landscape-sea-water-nature-grass-745871-pxhere-com.jpeg)
Kommentti (0)