Kummallista kyllä, vaikka olen ollut poissa kotikaupungistani pitkään, sen ruoan maut ovat jääneet syvälle mieleeni. Kotikaupunkini ruoat, joihin ovat uppoutuneet vaikeudet, yksinkertaisuus ja palavien peltojen hento tuoksu, sekä ihmissuhteiden lämpö ja maan aromi, viipyvät lapsuusmuistoissani vielä tänäkin päivänä.

-Kuva: LE DUY
Maaseudulla kasvaessani muistoni ovat täynnä yksinkertaisia asioita. Silloin, kun elämä oli rankkaa, päivittäiset ateriamme koostuivat pääasiassa puutarhamme vihanneksista ja hedelmistä. Olipa sesongissa mitä tahansa, isoäitimme puutarhassa oli aina runsaasti kaikkea vesipinaatista ja juuttimalvakista kurpitsoihin ja pumpkineihin... Varsinkin kesällä luffaköynnökset kukkivat kirkkaankeltaisina ja valaisivat pienen osan pihasta.
Leikimme usein kurpitsaköynnösten alla katsellen isoäidin pureskelua betelpähkinöillä, aivan kuin olisimme nähneet satumaiseman lähellä. Maaseutuilta oli rauhallinen. Kuulimme vaimeasti tuutulaulun kietoutuneena kehtoa keinun keinuttavan riippumaton narinan. Kotimaan tuoksu, huolellisesti säilytettynä ja utuisen iltasavun kyllästämänä, täytti ilman. Laajat jalohaikarat levittäytyivät loputtomasti auringonvalossa kylpevinä.
Kotikaupungissani rapukeitto oli tuttu kesäruoka. Yleensä pyydystimme rapuja itse kylän pelloilla vaellellessamme. Siihen aikaan pellot eivät olleet vielä kemikaalien saastuttamia. Kesällä vesi oli niin kuumaa, että vedestä tuntui kuin nousisi höyryä, ja ravut ryömivät pitkin pintaa. Joskus ne piiloutuivat peltojen reunoilla oleviin koloihin; ne sai helposti kiinni kurottamalla sisään, mutta piti olla varovainen, ettei puristuksiin jäänyt. Joka kerta kun menimme pelloille pyydystämään rapuja, kylän lapset kantoivat koreja, kasvot mudassa, mutta heidän naurunsa kaikui aina peltojen yli tuulisessa iltapäivässä.
Makean veden rapuja voi valmistaa monenlaisten vihannesten kanssa. Ne maistuvat herkullisilta pinaatin, vesipinaatin tai jopa kesäkurpitsan kanssa. Isoäitini rapukeitto oli hyvin monimutkainen. Hän pesi jokaisen ravun huolellisesti, kuori kuoren ja kidukset, murskasi ne ja suodatti ne vedellä. Hän sanoi, että rapujen suodatus oli tehtävä perusteellisesti, kunnes vesi oli täysin kirkasta. Autoin häntä usein keräämään ravunmädin. Katsellessani kulhoa, jossa oli kultaista ravunmätiä, pystyin kuvittelemaan padan makeaa, tuoksuvaa rapukeittoa kuumana kesäiltapäivänä. Joskus vilkaistessani isoäitini yhä harmaantuvia hiuksia sydämeni särkyi, ja pelkäsin, että jonain päivänä... valkoiset pilvet palaisivat taivaalle.
Rakastan isoäitini rapukeittoa ja luffaa. Hän usein kehottaa minua poimimaan kukkanuppuja, jotta keitosta tulisi tuoksuvampi ja värikkäämpi. Siivilöityään rapuliemen huolellisesti hän hauduttaa sitä, kunnes ravunliha on kypsää ja nousee pintaan, ja lisää sitten luffan ja kukkanuput. Rapukeiton keittäminen luffan kanssa vaatii korkean lämmön, jotta luffa säilyttää vihreän värinsä kypsennettäessä eikä pehmene liikaa – se tekee siitä herkullista. Rapukeitto tarjoillaan yleensä pikkelöidyn munakoison kanssa, ja isoäitini lisää hieman katkaraputahnaa antamaan lisämakua.
Arjen vaikeuksien jälkeen koko perhe kokoontuu rapukeiton ääreen nauttimaan siitä ja ylistämään sen herkullista makua. Sellaisina hetkinä isoäiti hymyilee lämpimästi. Ehkä mitä vanhemmiksi tulemme, sitä voimakkaammin kaipaamme menneisyyden makuja. Kaupungissa, joka kerta kun katsomme kaukaisuuteen, kodin maku tuntuu syvältä. Nuo menneiden aikojen lämpimät maalaisruoat ovat kuin säteilevä valo muistoissamme. Siellä meillä on kokonainen perhe; rakkaus, joka ulottuu muistojemme läpi; ja kurpitsojen ja munakoisojen tuoksu sekoittuu rapuliemeen, joka rauhoittaa jopa paahtavan kesähelteen.
Nykypäivän kiireisessä elämässä meidät usein temmataan työkiihteeseen, ja joskus jopa ateriat valmistetaan kiireessä. Ei vain minun perheeni, vaan kenties monet muutkin perheet valitsevat joskus yksinkertaisia, nopeita aterioita säästääkseen aikaa.
Mutta syvällä sisimmässäni kaipaan ja kaipaan edelleen noita yksinkertaisia maalaisruokia, kaipaan noiden päivien rapukeiton makua... Muistan lapsuuteni isoäitini kanssa, kun valmistin hänen kanssaan huolellisesti makean veden rapuja... ja kuinka hän valmisti noita yksinkertaisia, vaatimattomia ruokia, jotka maistuivat niin herkullisilta, niin unohtumattomilta.
An Khanh
Lähde








Kommentti (0)