Talvi saapuu hiljaa.

Ei ole sattumaa, että jotkut uskovat syksyn todella alkavan talven saapuessa. Tässä siirtymähetkessä jokainen tuntee sanoinkuvaamattoman kaipauksen. Kuinka paljon sitä vaaliikin, syksyn on lopulta jätettävä hyvästit muistoille. Tässä aurinkoisessa maassa maa ja taivas jättävät hyvästit syksyn väreille syksyn tuulen lempeän viileyden peittäessä vanhat polut... Kadut ovat sumun peittämiä... Minulle talvi on aina hiljainen, mukanaan syvää kaipuuta kotiin. Syvällä sydämessä kaukana kotoa olevan ihmisen sydämessä tuo kaipaus ei koskaan lakkaa. Vuodet vierivät armottomasti. Ja tuo kaipaus ei tunnu koskaan pysähtyvän.

Kuva: NGOC DUY

Tuntemattomista syistä talveen on yhdistetty useita adjektiiveja, kuten kylmä ja yksinäinen. Sateisina iltapäivinä, kun lempeä talvituuli kahisee hiuksissa, tuulen väristys kuuluu aina hienovaraisesti vuodenajan saapuessa.

Kävelin tuulen kuiskausten keskellä, vanhaa, mutkittelevaa katua pitkin autiolla rinteellä. Alkutalven kylmyys ei riittänyt tunkeutumaan ihooni, mutta syvä kaipuu kotiin hiipi mieleeni. Talvella päivät lyhenevät ja yöt pitenevät.

Talven saapuminen tuo mukanaan sanoinkuvaamattoman kuivuuden ja synkän hiljaisuuden. Kadut ovat uupuneita. Jokainen katto huokuu kylmää tuulenvirettä. Talvisilla kaduilla on aina oma ainutlaatuinen hengityksensä ja rytminsä. Talven muistot palaavat elävinä ja elävinä, herättäen kokonaisen kauniin ja lämpimän lapsuuden valtakunnan purevan kylmyyden keskellä.

Saatat myös pitää tästä

Bac Lieu voitti kaksi kultamitalia ja kaksi hopeamitalia vuoden 2025 Kaakkois-Aasian soudun mestaruuskilpailuissa ja nuorten mestaruuskilpailuissa.

Talvi saapuu hiljaa kuin kristallinkirkas puro, tihruna ehtymättömästä lähteestä, ei äänekkäästi, mutta tihkuen sielun sopukoihin, jotka ovat ehkä kuivuneet arjen kamppailuista. Penkoen vaatekaappiani löytääkseni vanhan villapaitani, takkini, huivini ja muutaman parin kuluneita sukkia.

Isäni kuoli purevan kylmänä talvipäivänä. Kameliapensaat olivat nurmenneet oven edessä. Kyyhkysen kujerrus tuntui myös surevan.

Siitä päivästä lähtien kotikaupunkini talvi oli vain äitini yksin, seisomassa keittiön oven vieressä. Juuri nyt hän luultavasti hoitaa hiljaa tulta ja keittelee kattilallista kuumaa saippuavettä hiustensa pesuun. Talvi kaukana kotoa herättää niin monia ristiriitaisia tunteita; sydämeni on täynnä nostalgiaa ja kaipausta, kun muistelen vanhoja aikoja. Taas yksi vuodenaika poissa kotoa, kaipaus joka ei koskaan lopu.

Kävellessäni yksin jalkakäytävällä sateisena iltapäivänä ajattelin yhtäkkiä, että neljä vuodenaikaa vaihtuvat kuin ihmiselämän vaihtuvat vuodet. Aika tuntuu vaativan jotakin syvällä jokaisen ihmisen tunteissa. Kodin koskettavat äänet. Talvi muistuttaa vaalimaan entistä enemmän maisemia, jotka olivat kerran raikkaita ja eloisia ja nyt hiljaa muistojen valtakunnassa.

Nostalgia, kuten hibiskuksen kukka, lopulta haihtuu unohdukseen! Mutta ehkä sillä ei ole väliä; kyse on elämän vaihtelusta, muutoksesta ja siirtymästä. Pidän talvesta täällä. Pidän vuodenajan ensimmäisistä viileistä tuulista, jotka takertuvat ikkunalaudalle. Pidän tihkusateesta. Pidän kellertävistä katuvaloista. Pidän melankolisista kaduista, jotka kimaltelevat vedestä.

Rakastan katukauppiaiden kaukaisia, kummittelevia huutoja. Hiljaisina talvi-iltoina järjestelen siististi muutaman kirjan hyllylle ja sytytän pari kynttilää etsien lämpöä hehkuvista hiilistä. Katkeran kahvikupin äärellä otan kynäni ja kirjoitan runoja, löytäen lisää viehätystä ja romantiikkaa talvesta. Nämä talvirunot lämmittävät sydäntäni epävarmuuden ja kaipauksen hetkinä.

Saatat myös pitää tästä

Monia yllättäviä löytöjä 5 000 vuotta vanhasta Oezti-jäämiehen muumiosta.Hiiva oli kasvanut Oezti-jäämiehen muumion suolistossa tuhansia vuosia. Yllättäen tiedemiehet käyttivät juuri tätä hiivaa herkullisen hapanjuurileivän valmistukseen.

Talvi saapuu hiljaa. Jossain kaduilla joululaulujen äänet täyttävät ilman. Surun pisto pyyhkäisee ylitseni, kun kaipaan kaukaista, kylmää kotimaata. Talvi pysyy yhtä kylmänä kuin aina ennenkin, mutta älkää antako sen turruttaa äitini jalkoja. Olkoon tuuli lempeä, ei kylän kauppiaiden polkua vasten; vain kevyt tuulenvire, riittävä tuomaan punastuksen poskilleni.

Ja talvi, ole hyvä, säilytä minulle kouluaikojeni muistot matkalla luokkaan. Talvi kulkee hiljaa tuttua maantietä pitkin, lähettäen minulle muutaman hopeanharmaan pilven tänne tyynnyttämään suloista, kaukaista muistojen seutua.

Thien Lam

Lähde