Elämän kiireen ja hälinän jälkeen ihmiset kaipaavat paluuta kouluaikojensa viattomiin ystävyyssuhteisiin, turvaa koulunpihan huolettomiin päiviin, joita loistivat punaiset, loistokkaat kukat ja kesäiltapäivät täyttävien sirkkojen iloinen siritys.
![]() |
| Kuvan kuvitus: baobinhphuoc.com.vn |
Tuona jäähyväispäivänä vaihdoimme muistikirjoistamme kiireesti prässättyjä feeniksin ja ruokintamyrtlin terälehtiä keinona muistaa ikuisesti noita eloisia, nuoruuden vuosia, yhtä kirkkaita kuin feeniksin kukan punainen ja yhtä unelmoivia kuin ruokintamyrtlin violetti.
On muistoja, jotka tuntuvat ajan kuluessa hiljaa haihtuneen pois, mutta jo pelkästään koskettamalla menneisyyden hetkeä lukemattomat ihanat muistot palaavat kuin eilisen.
Loistokkaan puun punaiset kukat vievät meidät takaisin menneisyyden tuoksuihin, menneisiin vuodenaikoihin, jolloin elämme uudelleen huolettomia opiskelupäiviä sielujemme vaellellessa ikkunan ulkopuolella. Siellä löysimme kouluaikojen unelmia ja pyrkimyksiä valoisaan tulevaisuuteen. Siellä leikimme ja leikkimme koulun pihalla, naurumme kaikui tuulen kahinassa puiden latvoissa.
Tuon loistokkaan puun eloisa punainen herättää sieluissamme noiden päivien viattomat tunteet, jolloin varastetut katseet saivat sydämemme pamppailemaan ja koulun vuosikirjojen sivut toimivat todisteena kouluaikojen ujosta, epäröivästä ja sanattomasta kiintymyksestä.
Kesä saapuu, ja sen mukana monien opiskelijoiden paluu viattomaan lapsuuteensa, täynnä jälleennäkemispäivän jännitystä. Vaikka ajan pöly onkin kaivertanut ryppyjä silmien ympärille ja harmaita raitoja hiuksiin, mikään ei voi pysäyttää innokkaita sydämiä kaipaamasta päivää, jolloin he voivat löytää muistonsa uudelleen – pudonneet feeniksikukan terälehdet herättävät mieleen huolettoman kouluelämän nostalgian.
Niin monien erossa oltujen vuosien jälkeen ystävät tapasivat jälleen, ja kaikki liikuttuivat kyyneliin. Saimme nähdä opettajamme uudelleen – ne, jotka omistivat elämänsä opastaakseen meitä koulutusmatkallamme; saimme tavata ystävämme uudelleen; saimme palata vanhaan kouluumme elämään uudelleen viatonta nuoruuttamme ikkunan äärellä; saimme nähdä omat naiivit itsemme noilta menneiltä vuosilta; ja säteilevä ilo palasi täyttäen niiden silmät ja hymyt, jotka kerran jakoivat taivaan täynnä nuoruuden, unelmoivia muistoja.
Lähde: https://www.qdnd.vn/van-hoa/van-hoc-nghe-thuat/mua-phuong-do-nam-ay-1046395









