Kesän äänet alkavat kuulua yhä elävämmin, ja niitä symboloi naapurustoni lasten riehakas nauru, jopa päiväsaikaan. Muistan yhtäkkiä lapsuuteni kesäpäivät maaseudulla leikkiessäni, jolloin auringonvalo alkoi virrata alas pengerryksiä suurina suikaleina, kuten tässä, ja me juoksimme rehevien vihreiden riisipeltojen poikki jalkamme mudassa ja annoimme ajatustemme vaeltaa auringossa liitelevien leijoiden mukana.
Maaseudun kesä on täynnä kultaista auringonpaistetta ja rehevän vihreää taivasta, mutta siellä on paljon viileämpää kuin kaupungin ankarassa auringossa, kiitos varjoisien vihreiden puutarhojen täynnä hedelmäpuita, kurpitsojen ja kurpitsojen säleikköjen tai jopa kookospalmujen seassa olevien riippumattojen...
![]() |
| Ruusumyrtti on jo pitkään ollut tuttu kukka joka kesä - Kuva: Internet |
Silloin tällöin, kun kuulen harvinaisen tuulen kahinan kaduilla, huomaan käveleväni polkuja pitkin, joiden varsilla on violetteja ruonapyrtin kukkia. Ruunapyrtin violetti sävy herättää aina syvän rauhan tunteen. Niin tyyni, että jopa kesäauringon laskiessa armottomasti pelkkä ruonapyrtin violetin värin katseleminen tuo sieluun tyyneyden tunteen – ei virkistävää viileyttä, vaan tapa tyynnyttää kesätaivaan karuutta. Joskus kuulen yhtäkkiä sirkusten vaimeaa siritystä jossain lehtien lomassa, ja huulilleni muodostuu pehmeä hymy, kun muistelen kaukaisia muistoja: koulun viimeisiä päiviä, koeaikaa, jäähyväisiä ja juhlallisia hetkiä, joita seurasivat hyvästijät. Kaikki tämä tuntuu kaikuvan sisälläni kuin kesän alitajuinen kuiskaus.
Eilen illalla seisoin sillalla katsellen lyhtyjen lipuvan suurta jokea pitkin kohti merta. Joka kesä sydämeeni tuo rauhan tunteen liittyminen väkijoukkoon seuraamaan jokaisen toiveilla täytetyn lyhdyn ajelehtimista pois. Siellä ulkona jokainen kantaa sisällään monia maallisia huolia, lukemattomia huolia voitoista ja menetyksistä sekä taakkoja, joita jokainen kohtaa aikuisuuteen siirtyessään. Silti, kun on kyse Lyhtyjuhlista, jokainen kantaa edelleen sisällään uskoa ja toiveita toivoen niiden toteutuvan. Joka vuosi, vaikka kesän kuumuus jatkuu iltaan asti, kun Lyhtyjuhla saapuu, liityn aina väkijoukkoon päästämään lootuksenmuotoiset lyhdyt irti tai katselemaan niiden lipuvan veden alla. Koska joka kerta, kun pienet kynttilät sytytetään, usko siihen, mitä haluaa, syttyy uudelleen, ja kun ihmisillä on uskoa ja tarkoitusta elämässä, he kokevat elämän aina hieman lempeämmäksi.
Kesäkuu on saapunut ja tuonut mukanaan kesän kuivat mutta eloisat värit. Tunnen tuulessa huojuvien kultaisten puiden ryppäiden heikon tuoksun, niiden kultaiset sävyt leviävät kaikkialle. Kun kohtasin tämän kukan ensimmäistä kertaa, liikutuin syvästi: tuntui kuin kukka imeisi hitaasti kesän kultaista valoa loistaakseen itseensä. Kukinnan huippuvaiheessa puu näyttää hehkuvan, koko sen vartalo on säteilevän kultainen, ja mitä lähemmäksi pääsee, sitä silmiinpistävämmäksi tuo kultainen väri muuttuu, ikään kuin puu itse edustaisi kesätaivaan värejä.
Olen katsellut monia kesäisiä taivaita, mutta joka kerta kun kesäkuun auringonsäteet osuvat kaduille, käännyn takaisin katsomaan niitä uudelleen. Kesä tuo mukanaan monia vanhoja muistoja ja rikastuttaa mieltäni uusilla. Se on kuin kesä; joka kerta kun uusia auringonsäteitä ilmestyy, historiaan kyllästyneitä muistojen palasia liikkuu sisälläni, mutta ne sisältävät myös koskemattoman viattomuuden säteitä. Se saa edessäni olevan kesän yhtäkkiä tuntumaan niin innokkaasti odotetulta. Ja siksi joka kerta kesäkuun saapuessa huomaan odottavani sitä hieman enemmän.
Le Hua Huyễn Tran
Lähde: https://baoquangtri.vn/van-hoa/202606/nhung-ngay-thang-sau-0906767/










