Hengittävät mustat raidat

Asetin käteni muinaisen tornin kivimuurille. Kivi oli kylmä, mutta se ei ollut aineen kylmyyttä, vaan ajan kylmyyttä – kuluneiden vuosisatojen kylmyyttä, joka oli hiljaa laskeutunut jokaiseen tiileen, jokaiseen halkeamaan, jokaiseen kuluneeseen suoneen. Sormeni tuntuivat koskettavan muistojen kerrosta, joka oli materialisoitunut, kiteytynyt hiljaisuudeksi.

Halkeamien välissä, maan ja kallion lihaan kaiverrettujen veitsenjälkien lailla ohuina, oli tumma juova. Se ei ollut liikkumaton. Tunsin sen liikkuvan kuin näkymättömän virran, piilossa ajan kerrosten alla.

Tuo tumma juova hiipi tiilien reunaa pitkin kiven uria pitkin ja katosi sitten seinään hiljaa takertuviin sammalmöykkyihin. Vanhojen puiden läpi siivilöityvän auringonvalon alla tuo tumma juova välkehti yhtäkkiä, ei kirkkaasti, mutta tuskallisesti – kuin jonkun lähtöä odottavan viimeinen katse.

Ajattelen kaatunutta dynastiaa – Champaa, sen linnoituksia, jotka ovat tahriintuneet punaisiksi maasta, sen jumalia ja rakkaustarinoita, jotka ovat unohtuneet tuhkaan.

Ehkä tämä paikka oli aikoinaan cham-tytön koti, joka käveli paljain jaloin kylmillä kiviportailla kivinen ksylofoni kädessään, silmät metsää kohti tähystettyinä, odottaen jotakuta, joka ei koskaan palaisi.

Kun sotaratsut vetivät tornin takaisin juurelle, kun liekit peittivät koko dynastian, tuo rakkaus pysyi, pienenä kuin pölyhiukkanen, mutta yhtä kestävänä kuin tuo tumma tahra – se ei koskaan katoaisi.

Seisoin siinä hiljaisten raunioiden keskellä ja näin tuon synkän juovan elävänä olentona – muistojen mustevirrana, joka virtasi historian halki ja jatkoi asioiden kirjoittamista, joille ei ollut koskaan annettu nimeä.

Saatat myös pitää tästä

Kansantaiteilija pitää Bài Chòi -taiteen liekkiä elossa kamppailulajien maassa.Kansantaiteilija Hoai Hue on tehnyt jälleen vahvan vaikutuksen uudella, sydämellisellä teoksellaan Bai Choi -lavalla.

Tummat, kiemurtelevat juovat kiemurtelivat tiilien rakojen ympärillä, sulautuivat sitten puiden juuriin ja tihkuivat kallioon kuin loputon maanalainen virta. Kukaan ei itse asiassa nähnyt heitä, mutta kaikki olivat tunteneet heidän läsnäolonsa, kuin kuiskauksen sydämessään, hyvin heikon, mutta mahdottoman olla huomaamatta.

Myös tornin kupolin yläpuolella oleva taivas tuntui raskaalta. Myyttinen lintu lepatti odottamatta tornin siivestä, ei siipien suhinaa, vaan herkkä kosketus taivaan ja muiston välillä. Ääni ravisteli tilaa ja jätti jälkeensä kaiun kuin näkymättömän langan, joka yhdisti menneisyyden ja nykyisyyden, sielun ja ruumiin.

Nurkassa muinaisen reliefin sormet kurottivat ylöspäin, nytkähtäen hämärässä – ikään kuin yrittäen tarrautua johonkin liukenevaan. Kuulin tuulen viheltävän tyhjien holvikaarten läpi, kuin Shiva juuri heräämässä.

Hän – alkuperä tuntematon – seisoi vieressäni, katse etäinen, ikään kuin lukemattomista elämistä. Kosketin hänen kättään, kosketin vain ohutta savukerrosta, joka tuoksui suitsukkeelta. Hän oli niiden ruumiillistuma, jotka olivat rakastaneet hiljaisuudessa, odottaneet sumussa ja liuenneet kiveksi.

Aistin, että tornin syvyyksissä piili ikivanha sydän, säröillä ja verta vuotavia tummia juovia – ei surun, vaan kertomattomien tarinoiden, täyttymättömien toiveiden jälkiä.

Rakkaudella, jota silloin tunsin, ei ollut nimeä, ei lupauksia, mutta sillä oli muoto: hiljaisen mustan juovan hahmo, joka roikkui muinaisessa kivimuurissa. En tiennyt, kenen kanssa se alkoi tai mihin se päättyi, mutta se oli olemassa – tarpeettomia todistajia, ei seremonioita.

Se on musiikkia , joka ei resonoi äänellä, vaan värähtelee rinnassa aina, kun kosketamme johonkin kerran pyhään.

Kivimuuri ei ollut enää esine. Se oli vielä esittämätön musiikkikappale. Jokainen halkeama, jokainen tumma jälki oli matala, kaikuva nuotti. Kun valo himmeni sammaleen läpi, näin paitsi ajan arpia, myös viipyilevän sielun. Ja noilla kimaltelevilla sammaleisilla laikkuilla näin yhtäkkiä kukkivia vihreitä kukkia.

Saatat myös pitää tästä

Mitä hyötyä on lasten lemmikkien pitämisestä?Ainakin sinun on ruokittava ja puhdistettava ne päivittäin. Puhumattakaan siitä, että kotisi ilma likaantuu ja niiden levittämä haju saa sinut irvistämään. Koiran ja kissan karvat voivat aiheuttaa allergioita lapsille. On myös rabieksen riski, jos koira puree niitä. Ja sitten on vaara joutua hyökkäyksen kohteeksi tai saada niistä loistauteja...

Painoin käteni taas kiveä vasten, en ymmärtääkseni, vaan ollakseni hiljaa sen kanssa. Ja siinä hiljaisuudessa kuulin hengityksen, en temppelistä, vaan sisältäni.

Syvä osa minusta, jonka kerran kadotin – nyt se palaa, mukanasi, muinaisella taustalla hohtavien mustien raitojen mukana.

Me ja tuo rakkaus sulauduimme avaruuteen.

Lähde: https://baovanhoa.vn/van-hoa/nhung-vet-den-biet-tho-151502.html