Minulle journalismi vaatii jatkuvaa vaivaa ja luovuutta. Erityisesti televisiosarjojen tuottaminen vaatii aina tekijältä ja työryhmältä viikkojen, joskus kuukausien tai jopa vuosien ajan ajattelua, tutkimusta ja pohdintaa. Kaikki alkaa aiheen löytämisestä, teeman määrittämisestä, ongelman ratkaisutavan päättämisestä ja esitystavan valitsemisesta.

Tekijän on aina välitettävä teoksesta uusi viesti ja syvennyttävä tarinaan ja hahmoihin täysillä. Lisäksi hänen on löydettävä tapa kertoa tarina sanojen, äänien ja kuvien avulla loogisesti, elävästi ja innovatiivisesti, ylittäen edeltäjiensä luomat keinot.
Muistan, että dokumenttia "My Story" (vuonna 2013) tehdessäni palasin Le Hong Sonin, Phu Gian kunnassa (Huong Khe) asuvan vammaisen henkilön, aiheeseen televisioraportissa "Misfortune Doesn't Come", joka voitti kultamitalin kansallisilla televisiofestivaaleilla vuonna 1992 ja A-palkinnon kansallisissa journalismipalkinnoissa vuonna 1993.
Itse asiassa kerätessään aineistoa Le Hong Sonista dokumentin genren valitsemiseksi monet ihmiset ajattelivat edelleen aiheen olevan vanhentunut, että Son oli jo tunnettu ja että yli 20 vuotta sitten tehty "Misfortune Doesn't Come" -dokumentti oli jo ollut menestys.

Mutta kun ajattelen taaksepäin, niin yli 20 vuotta sitten, kun minä ja kollegani teimme elokuvia, Son oli vain koulupoika köyhästä maaseutukylästä, joka osasi tehdä puutöitä. Nyt (vuonna 2013) Son on yritysjohtaja, joka elättää paitsi itsensä myös useita muita samankaltaisissa olosuhteissa eläviä ihmisiä.
Näin Sonille on syntynyt uusia ominaisuuksia ja piirteitä, samoin kuin uusi ympäristö. Elokuva on hahmon itsetutkiskelu yli 20 vuoden kamppailun jälkeen. Kaikki tämä ilmaisee keskeistä teemaa, kuten loppukommentaarissa todetaan: "Synnynnäisen vamman omaava henkilö, kuten Le Hong Son, on noussut seisomaan ja kävellyt omilla jaloillaan, saaden tavalliset ihmiset, kuten meidät kaikki, pohtimaan, mitä olemme saavuttaneet tässä elämässä."
Vuoden 2013 kansallisilla televisiofestivaaleilla dokumentti "My Story" voitti hopeamitalin ja voitti sitten A-palkinnon Tran Phu Journalism Awards -palkinnoissa ja C-palkinnon kansallisissa journalismipalkinnoissa.

Vuonna 2018 kollegani ja minä tuotimme 26 minuutin mittaisen dokumentin "Puolueen jäsenet johtavat tietä", jossa ei ollut kertojaa. Se oli tositarina herra Le Van Binhistä Hong Linh -vuoren juurella (Xuan Myn kunnassa, Nghi Xuanin piirikunnassa), joka työskenteli ahkerasti rakentaakseen kattavan tuotanto- ja karjatilan ja luodakseen mallin Uuden maaseudun kehittämisohjelman toteuttamiselle.
Elokuva voitti A-palkinnon 22. maakunnallisessa radio- ja televisiofestivaalilla, palkinnon erinomaisesta kuvauksesta ja leikkauksesta; A-palkinnon Tran Phu -journalismipalkinnoissa; A-palkinnon maakunnallisessa puolueen rakentamista käsittelevässä journalismipalkinnossa (Kultainen sirppi ja vasara -palkinto); B-palkinnon 3. kansallisessa puolueen rakentamista käsittelevässä journalismipalkinnossa; ja B-palkinnon 13. kansallisessa journalismipalkinnossa.
Tehdyistä elokuvista on opittu paljon muistoja, tarinoita ja oppeja. Joka kerta kilpailuihin ja festivaaleille osallistuessaan elokuvantekijät kasvavat, saavat lisää motivaatiota ja innostuvat luomaan uusia teoksia.

Työskentelyvuosieni aikana Ha Tinhin radio- ja televisioasemalla (nykyinen Ha Tinhin sanomalehti) osallistuin työhön kollegoideni kanssa ja minulla oli 34 teosta, jotka voittivat kansallisia ja paikallisia journalismipalkintoja.
Kilpailuihin, radio- ja televisiofestivaaleille sekä maakunnallisiin ja kansallisiin journalismipalkintoihin osallistuminen on sekä osoitus ammatillisesta kasvusta että haaste, joka on voitettava kuuntelijoiden ja katsojien odotusten täyttämiseksi. On selvää, että luova journalismityö on väsymätön prosessi, joka vaatii intohimoa ja omistautumista; jopa koko elämä kynän ja kameran kanssa kädessä pitäen jättää syvän yhteyden ammattiin.
Lähde: https://baohatinh.vn/truong-thanh-tu-cac-cuoc-thi-ky-lien-hoan-tac-pham-bao-chi-post289950.html








