
Kirja *Tyhjyyden päiväkirja*
Romaani *Tyhjiyden päiväkirja* alkaa valheella ja päättyy yllätykseen, joka ylittää lukijan odotukset. Kaikki tämä ilmaistaan kevyellä, välinpitämättömällä mutta vilpittömällä kirjoitustyylillä.
Myrsky likaisessa kupissa
Samalla kun yhteiskunta pyrkii yhä enemmän luomaan tasa-arvoisen ympäristön, se myös ajaa naiset pulmaan, erityisesti nuoret tytöt, jotka kohtaavat sekä näkymättömiä kollektiivisia paineita että henkilökohtaisia paineita, joita he itse asettavat harteilleen.
Heidän piti todistaa pystyvänsä hoitamaan kaikki perinteisesti miesten tekemät työt yhtä pätevästi ja laadukkaasti, samalla kun he osoittivat "naiselliset ominaisuutensa" taitoa ja ahkeruutta vaativilla aloilla.
Heidän on myös kannettava "vastuu", jota eufemistisesti kutsutaan "kutsumukseksi", käydessään läpi raskauden aikaiset fysiologiset ja psykologiset muutokset sekä synnytyksen mahdollisesti vaaralliset hetket.
"Tyhjän päiväkirjan" päähenkilö on 34-vuotias Shibata. Hänen on tehtävä kahta työtä, usein jäädäkseen töistä myöhään illalla ja syödäkseen kiireisiä, kylmiä aterioita.
Sinkkuna ja muutamien ystävien kanssa Shibata, joka on osastonsa ainoa naispuolinen työntekijä, saa aina vähäpätöisiä tehtäviä, kuten likaisten lasien pyyhkimisen jokaisen kokouksen jälkeen.
Likainen kuppi täynnä tupakantumppeja oli viimeinen pisara Shibatan ylipursuavassa lasissa. Toimiston miehet eivät tajunneet, että heidän muiden puhdistettavaksi jättämänsä likaiset kupit kasaantuivat hitaasti muodostaen myrskypilven.
– En pysty tähän, Shibata sanoi. Ehkä tämä oli ensimmäinen kerta koko hänen palkkatyöuransa aikana, kun Shibata uskalsi kieltäytyä kollegaltaan. – Olen raskaana. Kahvin tuoksu... tekee minut pahoinvoivaksi. Sama pätee savukkeisiin... Ja eikö tupakointi ole kiellettyä tässä rakennuksessa? Tuo tuhma pikkutyttö oli luotu tällä tavalla.
Nykyihmisen yksinäisyys
Japanissa raskaana oleville naisille annetaan Japanin terveys-, työ- ja hyvinvointiministeriöltä muistikirja nimeltä "Boshi techo", joka tarkoittaa "raskauspäiväkirjaa". Kirjailija Emi Yagi kirjoitti tämän muistikirjan pohjalta teoksen *Kushin techo* (Tyhjä päiväkirja). Teoksen luvut on jaettu myös viikoittain (viikolta 5 viikkoon 40) seuraten tarkasti tyhjän vauvan kasvua Shibatan kehossa.
Spontaani ja peruuttamaton valhe johdattaa tytön oudolle matkalle, joka on sekä salaperäinen, humoristinen että mutkitteleva.

Emi Yagi syntyi vuonna 1988 Tokiossa ja työskentelee naistenlehden toimittajana. Hänen romaaninsa *Diary of Nothingness* (Emi Yagin kääntämä, NXB Trẻn julkaisema vuonna 2026) on hänen esikoisteoksensa.
Juuri tuon olemattoman, ilkikurisen pienen tytön ansiosta Shibata alkoi saada huomiota ja erityiskohtelua, sellaista huolenpitoa, jota hän ei ollut koskaan ennen saanut. Juuri kun asiat näyttivät paranevan, alkoi paljastua piilotettu tragedia. Aikuisen naisen olemassaoloa määräsi jokin olematon.
Tuo keinotekoinen sikiö on painava tyhjyys. Se antaa tälle komedialle traagisen sävyn. Se tekee tästä ohuesta romaanista terävän kuin todellisuuteen viiltävä veitsi, ja tuosta haavasta pulppuavat esiin lukemattomat haudatut tunteet.
Raskautta teeskentelevä henkilö ei ole uusi juttu kirjallisuudessa ja taiteessa. Emi Yagi ei myöskään yritä hyödyntää liian monia omituisia elementtejä, kuten lukijat usein kohtaavat monissa nykyajan japanilaisissa kirjallisuusteoksissa.
Seuraamalla vastahakoisen äidin matkaa ja tarkkailemalla hänen yrityksiään pitkittää ja peittää valheitaan kirjailija kuvaa nykyihmisen yksinäisyyttä. Yhteiskunnan kehittyessä ihmiset eksyvät yhä enemmän sivilisaation luomien mukavuuksien keskelle.
Perinteinen perhemalli on murenemassa, mikä synnyttää uudenlaisia perheitä. Ihmiset saattavat työskennellä yhdessä lähes koko päivän. Yrityksestä tulee "toinen koti", mutta koti, josta puuttuu perheen kiintymyksen lämpö.
Raskauden teeskentelyn sijaan Shibata yritti elää kuin raskaus. Hän käytti aikaa itsestään huolehtimiseen, mikä tarkoitti myös kohdussaan olevan "olemattoman" vauvan hoitamista. Tuo vauva oli hänen yksinäinen, pieni minänsä maailmassa. Samaan aikaan se oli toivonkipinä, tapa pitää hänet koossa, yhdistää hänet elämän todellisuuteen. Myös tuo vauva tarvitsi hoivaa ja lohtua. Aivan kuten jokainen ihminen, sukupuolesta riippumatta, tarvitsee lohtua, vaikka luulemmekin elävämme rauhassa.
Lähde: https://tuoitre.vn/nuoi-mot-em-be-hu-khong-100260628112213895.htm









