Hänelle jokaisella lehdellä on "oman elämänsä", joka sisältää luonnon ihmeellisen kauneuden ja elinvoiman. Taiteilija Ta Hai jakaa rakkautensa taiteeseen ja sanoman, jota hänen lehtimaalauksensa välittävät.
- Mikä johti taiteilijan lehtien maalaamiseen ja miksi hän on ollut niin omistautunut tälle ainutlaatuiselle tekniikalle yli 60 vuotta?
- Nuorena armeijassa palvellessani minulla oli joka kerta kotiin tullessani lomalle tilaisuus nähdä luonnonmateriaaleista käsintehtyjä taideteoksia. Se kiehtoi minua ja mietin, voisinko luoda jotain vastaavaa käyttämällä ympärilläni niin helposti saatavilla olevia asioita. Kotona, katsellessani puutarhani kuivattuja banaaninlehtiä, tajusin kuinka kauniita ne olivat. Vaikka ne olivat vain ruskeita, sävyt olivat uskomattoman vaihtelevia. Aloin kiinnittää enemmän huomiota muihin kuivattuihin lehtiin, tutkia niiden värejä ja tekstuureja nähdäkseni, voisiko niitä käyttää maalaamiseen.
Siitä lähtien etsin väsymättä. Mitä enemmän etsin, sitä enemmän löysin luonnon ihmeitä. Oli värejä, joita en löytänyt, mutta ne ilmestyivät odottamatta arkeen. Esimerkiksi punainen väri. Maalauksia ilman punaista on hyvin vähän, mutta kuivatuista lehdistä on vaikea saada aikaan tuota väriä. Kerran katsellessani äitiäni valmistavan betelquidiä, huomasin, että kuivatulla betelquidillä oli kauniin punainen väri. Olin niin onnellinen, koska olin vihdoin löytänyt haluamani värin. Tai kuten valkosipulinkuorilla valkoinen, maissintähkillä norsunluunkeltainen... Kaikki tämä syntyi ympäristöni tarkkailusta.
- Lehtien maalaamisen ohella hän työskenteli vuosia journalismin parissa. Miten nämä kaksi näennäisesti erilaista työtä vaikuttivat ja täydensivät toisiaan hänen elämässään ja luovassa inspiraatiossaan?
- Nämä kaksi työtä täydentävät toisiaan erittäin hyvin. Journalismi antaa minulle mahdollisuuden matkustaa moniin paikkoihin, tavata monia ihmisiä ja laajentaa elämänkokemustani. Pääsen näkemään monia maisemia, monia kohtaloita ja monia erilaisia elämän sävyjä. Se ravitsee tunteitani ja antaa materiaalia maalaamiselle. Ja kun maalaan, minusta tuntuu, että aika hidastuu, jolloin voin pohtia juuri kokemaani.
- Jotta olet voinut harjoittaa tällaista ainutlaatuista maalaustyyliä yli 60 vuoden ajan, olet varmasti saanut paljon tukea perheeltäsi. Voisitko kertoa tästä erityisestä toveruudesta?
- Koko perheeni on kannustanut ja tukenut minua paljon intohimoni toteuttamisessa. Monien vuosien jälkeen kaikki ovat myös ottaneet tavaksi etsiä minulle luonnon lehtimateriaaleja itseilmaisuun. Vielä onnellisemmaksi minut tekee se, että myös lapsenlapseni nauttivat lehtitaiteesta. Nähdessään minut työskentelemässä ahkerasti hekin kokeilevat leikkaamista ja liimaamista sekä kuvien tekemistä kuten minä. Mielestäni joskus intohimostani ja huolellisuudestani tulee luonnostaan lempeä tapa kouluttaa lapsiani ja lastenlapsiani.
- Taiteilija piti hiljattain kolmannen näyttelynsä "Leikkimistä lehdillä", jossa hän esitteli yli 80 uutta teosta. Onko näissä teoksissa jotain erityistä?
- Tämä näyttely on minulle kuin tilaisuus "esitellä" vuorovaikutustani luonnon kanssa kaikille. Yli 80 maalausta, yli 80 erilaista tarinaa, mutta aihe on vain tekosyy minulle ilmaista tunteitani luonnon kauneudesta. Mukana on maalauksia maaseutukylistä, Hanoin vanhastakaupungista, syksyisistä metsistä, kukista ja lehdistä, perhemuotokuvista tai paikoista, joissa olen matkustanut. Mutta yhteinen lanka niissä kaikissa on halu kunnioittaa luonnon ihmeellisyyttä. En keskity siihen, kuinka kauniita maalaukseni ovat. Toivon eniten, että katsojat tuntevat rakkautta luontoon ja arvostavat ympäröivää elämää enemmän. Ensimmäisestä näyttelystäni vuonna 1998 tähän päivään asti olen pitänyt kiinni samasta filosofiasta.
- Hanoi ja Vietnamin maaseutu esiintyvät usein hänen maalauksissaan. Miksi hän on niin kiintynyt näihin teemoihin?
– En syntynyt Hanoissa, mutta olen asunut täällä lapsesta asti. Muistan elävästi pääkaupungin vapautuspäivän, jolloin näin voitokkaan armeijan paluun; muistan raitiovaunujen kolinan, vanhat kadut, ikivanhat katot, puurivit... Nautin todella vanhojen katujen ja kulmien piirtämisestä, koska ne herättävät minussa aina paljon muistoja ja tunteita. Mitä tulee vietnamilaisiin kyliin, ehkä siksi, että lapsuudestani puuttui hyvin tyypillisiä maaseudun kuvia, kuten bambumetsiä, olkikattoja ja riisipeltoja... Kaipaan entistä enemmän niiden sisällyttämistä maalauksiini.
- Omistettuaan koko elämänsä lehtimaalausten luomiselle, mitä hän on oppinut tuolta matkalta, mitä hän haluaisi jakaa yleisön, erityisesti nykynuorten, kanssa?
- En pidä itseäni ammattitaiteilijana. Näen itseni enemmän "keräilijänä", koska jokainen lehti on kaunis taideteos itsessään. Yritän vain antaa luonnon puhua puolestaan maalauksieni kautta. Mitä enemmän työskentelen lehtimaalausten parissa, sitä enemmän ajattelen lehden elinkaarta. Kun lehti putoaa maahan, uusi verso on kasvamassa. Tämä elinkaari voi olla lyhyt, mutta se on hyvin merkityksellinen. Siksi haluan aina "herättää henkiin" kuivattuja lehtiä, kuivattuja terälehtiä, asioita, joita monet ihmiset pitävät arvottomina. Oikein tunnistettuina ja käytettyinä ne voivat silti tuoda kauneutta ja hyötyä elämään.
Haluan viestiä yleisölle, erityisesti nuorille, että heidän tulisi hidastaa tahtia ja tarkkailla enemmän ympärillämme olevia yksinkertaisia asioita. Joskus arvokkaimmat asiat löytyvät juuri arjesta. Toivon myös, että kaikki oppivat vaalimaan, kunnioittamaan ja suojelemaan luontoa, sillä silloin luonto tarjoaa meille ehtymättömän luovuuden lähteen.
- Kiitämme vilpittömästi taiteilija Ta Haita!
Lähde: https://hanoimoi.vn/nghe-si-ta-hai-mong-muan-ton-vinh-su-ky-dieu-cua-thien-nhien-750430.html
![[Video] Auringonlasku Lap Anin laguunissa – missä aurinko laskee kalaverkkojen ylle](https://vphoto.vietnam.vn/thumb/1200x675/vietnam/resource/IMAGE/2026/05/31/1780192137701_beach-landscape-sea-water-nature-grass-745871-pxhere-com.jpeg)
Kommentti (0)